Kaikki eivät halua kumppania rinnalleen, mutta osa meistä etsii rakkautta ja haluaa löytää kumppanin, jonka kanssa jakaa elämää. Rakkautta on lupa etsiä joka solullaan.
Osa on etsinyt pitkään ja sen sijaan, että latelisin meille samoja neuvoja, joita saa kuulla vuodesta toiseen, haluaisin sanoa, että älä koskaan luovuta. Luovuta missä muussa asiassa tahansa, mutta älä luovuta rakkaudessa. Rakkauden etsiminen on kaiken arvoista ja se saa olla omaa elämää ohjaava arvo, jos se tuntuu itselle kerta kaikkiaan tärkeimmältä. Sillä lopulta, saatat löytää juuri sen, mitä etsit. Niin etsivälle usein käy.
Seuraavaksi minun tulisi varmaankin perustella, miten rakkautta voi jo kokea esimerkiksi ystävyyssuhteissa, perheessä, työ- ja harrastuskavereiden kesken ja erinäisissä merkityksellisissä ihmissuhteissa ja hetkissä. Niin voi, mutta se ei poista sitä, ettei voisi etsiä myös täsmärakkautta kumppanin muodossa, jos se on itselle tärkeää. Erilaiset rakkauden muodot eivät sulje toisia pois, mutta muut rakkaudenmuodot eivät välttämättä täytä kumppanien välistä rakkautta.
Neuvojan tarkoitus voi olla hyvä, mutta käytännössä samat vanhat neuvot saattavat kyllästyttää tai jopa lannistaa rakkaudenetsijän. Usein ihmiset haluavat auttaa, mutta on hyvä muistaa, että rakkaudessa on kyse elämänkokoisista asioista, joita ei ole mahdollista ratkaista pikaisilla neuvoilla tai heitoilla. Rakkautta etsivää ihmistä ei tarvitse korjata, fiksata tai jatkuvasti neuvoa, ainakaan, jos hän ei pyydä neuvoja.
Näitä ajatuksia saattaa alkaa huomaamattaan hokea myös itselleen ja toki nämä voivat jollekin ollakin juuri niitä vahvistavia vinkkejä, mikä on ok. Mutta entä jos asian voisi nähdä toisin?
“Se tapahtuu silloin, kun vähiten odotat”
Muuttaisin tämän ajatuksen niin, että ”rakkautta ei voi pakottaa”. Rakkaus yllättää meistä varmasti jokaisen, kun se osuu kohdalle, mutta miksi rakkautta ei voisi etsiä?
Tästä neuvosta voi myös tulla sellainen olo, että olisi etsinyt rakkautta jotenkin ”väärin”, koska on tehnyt asian eteen jotain. Miksi pitäisi lakata odottamasta? Ikään kuin pitäisi luopua toivosta, että jonain päivänä voi löytää rakkauden. Rakkauden mahdollisuuden pitäminen mielessä voi olla myös voimavara.
Ymmärrän täysin, jos välillä tulee sellainen olo, että ei vaan jaksa edes yrittää. On lupa olla väsynyt ja ihan typertynyt. Rakkauden mahdollisuus on tästä kaikesta huolimatta silti olemassa. Rakkaus kuuluu meille kaikille, sinullekin. Ja se löytää meidät kyllä.
“Kukaan ei ole täydellinen”
Ei olekaan, mutta jotkut suhteet ovat vahingollisia, eivätkä vie kumpaakaan hyvään suuntaan. Toiselta saa myös odottaa kunnioitusta ja tasavertaisuutta suhteessa tai ainakin avoimuutta kasvaa näitä asioita kohti yhdessä.
En oikein usko, että kukaan etsisi täydellistä ihmistä. On täysin ok valita elää toistaiseksi yksin kuin suhteessa, joka ei ole hyväksi. Se, jos jokin, on kunnioitusta elämää, rakkautta ja itseäsi kohtaan. Respect jokaiselle, joka etsii rakkautta yhä tosissaan, mutta ei ole valmis luopumaan hyvinvoinnistaan, levollisuudestaan ja ihmisarvostaan rakkauden vuoksi.
Löydät vielä rakkautta, joka on reilua, lämmintä, avointa ja lempeää. Jos sellaista ei viimeksi löytynyt, jatka etsimistä. Sinun ei tarvitse tyytyä huonoon kohteluun, vaikka joku muu tyytyisi.
“Rakasta itseäsi”
Jos joku lähtökohtaisesti etsii kumppania, jota voisi rakastaa, niin miksi neuvomme häntä, että ei, kun rakasta itseäsi? Onko jokin epäilys siitä, että kumppania etsivä ihminen ei rakastaisi itseään? Tai että kumppanin kanssa ei voisi myös syventää rakkautta itseään kohtaan?
Olemme täällä myös toisiamme varten, emme vain itseämme. Rakkaus muotoutuu erilaiseksi, kun sen saa jakaa. Voit oppia rakkaudesta toisen ihmisen kanssa jotain aivan uutta, myös itsestäsi.
Voiko tämä joskus olla myös omaa suojamuuria, jolla ohitetaan oma rakkauden kaipuu? Ei minun tarvitse mitään etsiä, sillä kaikki, mitä tarvitsen, on jo tässä itsessäni? Näen, että rakkauden puuttumisen myöntäminen voi saada meidät nimenomaan arvostamaan kumppanuuden tärkeyttä ja näkemään terveen tarvitsevuuden itsessämme. Jos meiltä ei puutu mitään, ei ole mitään syytä etsiä mitään.
Ihmisenä kasvaminen tekee myös kipeää ja joskus kivulias kokemus voi olla juuri se, joka kirkastaa sen, mikä on lopulta tärkeintä. Olemme elossa, kun tunnemme tunteita, myös raastavaa kaipuuta ja tyhjyyttä sydämessä. Ehkä tämän kivun tarkoitus on herättää meidät etsimään toisiamme. Jos kilpaa vakuuttelemme, että kaikki tarvittava on yksin itsessämme, eikä tässä toista tarvita, kiellämmekö sen, mitä oikeastaan kaikkein eniten tarvitsisimme? Välttelemmekö sitä inhimillistä kasvua, johon kumppanuus kutsuisi?
Jotta voisi olla toista lähellä, voi omiin rajoihin tutustuminen olla monille meistä erittäin hyödyllistä, mutta lopulta ne rajatkin eletään todeksi vasta toisen ihmisen kanssa. Rajat mahdollistavat turvallista yhteyttä, eivätkä rajaa vain ulkopuolelle.
“Kyllä sen sitten vain tietää”
Tietääkö aina heti kuitenkaan? Ja tarvitseeko tietää? Tämä ajatus voi luoda painetta sellaiselle tutustumiskulttuurille, josta puuttuu, no, se tutustuminen. Välillä tuntuu siltä, että monella on kauhea kiire jonnekin. Ei malteta, ei luoteta. On ymmärrettävää, että epävarmassa maailmassa haluttaisiin varmuus ja vastaukset heti. Mutta se ei ole mahdollista uuden ihmisen kanssa.
Toisinaan tutustuminen johtaa siihen, ettei haluta jatkaa tutustumista enempää. Tämä voi kirpaista, mutta se on yhtä luonnollinen osa ihmissuhteiden kulkua kuin yhdessä jatkaminenkin. Ehkä ensi alkuun toinen tuntui sopivalta, mutta tutustumisen syvetessä näin ei enää olekaan. Tässäkin lopputulemassa tutustuminen voi olla onnistunut, sillä se on tutustumisen perimmäinen tarkoituskin: saada lisää tietoa toisesta ja kokeilla, miltä yhdessäolo tuntuu. Yhtä hyvin tutustuminen voi avata sen, että meillähän onkin aika ihanaa yhdessä, mutta tähän oivallukseen harvoin pystyy loikkaamaan heti ensitapaamisista.
Kun aikaa kuluu, eikä omaa rakasta ole löytynyt, voi tuntua siltä, että ei sitä aikaa enää loputtomiin ole. Eikä sitä tietyssä mielessä olekaan. Jälleen kerran palaan ajatukseen puutteesta, jota saatamme pelätä, mutta joka myös muistuttaa elämän ainutkertaisuudesta ja lyhyydestä. Ei ole ikuisesti samanlaisina toistuvia mahdollisuuksia, mutta tärkeitä sydämen asioita ei oikein voi kiirehtiäkään. Silti hetkeen kannattaa tarttua. Jos löydät hyvän tyypin, jonka kanssa on hyvä yhteys, älä ohita häntä, vaan tutustu rauhassa ja avaa sydämesi. Tiedät sitten, kun on aika.
“Kaikki hyvät tyypit on jo varattuja”
Keskity omaan polkuusi. Jos etsit yhtä kumppania, jonka kanssa voisi syntyä erityinen yhteys, ei liene merkityksellistä, mitä kaikkea kaikki mahdolliset muut tyypit jossain tekevät?
Ei ole tarpeen tavata jokaista maailman ihmistä. Eikä varsinkaan verrata omaa polkua tai elämän ajoitusta toisiin. Riittää, että kohtaat vain hänet, jonka kanssa sovitte toisillenne ja voitte kasvaa yhdessä.
Tämä on ehkä myös valintakysymys. Valitsenko elää maailmassa, jossa koen rakkauden olevan mahdollista vai maailmassa, joka on kyyninen ja josta rakkaus on ehtynyt? Laitanko uskoni kyynisiin lausahduksiin vai ajattelenko, että elämä voi olla ihmeellistä joka päivä?
Sydämellä, Maaria
Psst. Tykkäsitkö tästä jutusta? Löydät lisää ajatuksiani somessa täällä.
Kuva: Unsplash
