Jos sinulla on tällä hetkellä tai on ollut elämässäsi ihminen, jolle jatkuva valehtelu on normi, olet saattanut olla tekemisissä patologisen valehtelijan kanssa. Patologisella valehtelulla onkin yllättäen monta nimeä: mytomania (mythos tarina + mania) ja pseudologia fantastica (pseudos väärä + logos puhe, tieto + phantasia mielikuvitus).
Kyseessä on sairaalloinen halu valehdella ja keksiä sepitettyjä tarinoita, myös tilanteissa, joissa valehtelu ei olisi välttämätöntä. Suomeksi mytomaanikkoja kutsutaan yleensä patologisiksi valehtelijoiksi. Pakonomainen valehtelu ei ole lääketieteellinen diagnoosi, vaan se tyypillisesti liittyy muihin mielenterveyden ongelmiin oireena, esimerkiksi narsistiseen persoonallisuushäiriöön.
Kun tutustuu patologiseen valehtelijaan, usein tutustumisen alkuvaihe vaikuttaa täysin normaalilta. Joskus kuitenkin saattaa havahtua siihen, että tämä valehtelutaipumuksen omaava ihminen on jollakin tavalla ”liian täydellinen” ihminen. Hän on alussa kanssasi samaa mieltä kaikesta, yhteistyö sujuu kuin rasvattu hänen kanssaan. Klassinen termi ”tämä on liian hyvää ollakseen totta” saattaa käydä ajatuksissa.
Patologiseen valehtelijaan voi törmätä missä tahansa; työpaikalla, harrastuspiireissä, netin deittipalstoilla. Patologinen valehtelija saattaa myös löytyä naapurustosta tai jopa omasta suvusta.
Hyvä kysymys on, miksi ihminen valehtelee? Valehteluun taipuvainen usein pyrkii hyödyntämään tavalla tai toisella muita ihmisiä. Jotta hän saa toisen puolelleen, luottamaan itseensä, hän joutuu lähtökohtaisesti valehtelemaan tälle alusta asti.
Hyvä kysymys myös on, miksi hyväksikäyttävän ihmisen puheet harvoin muuttuvat teoiksi? Juuri siksi, koska puheiden taustalla on valhe, ei totuus.
Mitä pidempään on valehtelijan kanssa ollut tekemisissä, sitä hankalammaksi suhde hänen kanssaan muuttuu. Hankalimmillaan patologinen valehtelija saattaa manipuloida toista uskomaan hänen luomaan ”todellisuuteensa” – aivopesemään toista niin, ettei toinen enää lopulta tiedä, mihin ja kehen uskoa.
Mikäli valehtelija jää kiinni sanoistaan tai hyväksikäyttävistä teoistaan, hän koettaa monin eri tavoin päästä pois tilanteesta, jossa hän joutuisi pahimmillaan selkä seinää vasten omien valheittensa kanssa. Hän siis pyrkii eri tavoin kääntämään tilanteen omaksi edukseen. Tässä muutama esimerkki:
- Valehtelija koettaa vaihtaa puheenaihetta tai aloittaa värikkään ja polveilevan selittelyn, jossa lopulta ei ole päätä eikä häntää. Selittelyn tehtävänä on saada toisen huomio siirtymään pois itse asiasta.
- Mikäli tämä ei onnistu, valehtelija suuttuu tai jopa raivostuu, ja kääntää syyn ja vastuun toiseen, jatkaen edelleen aiempaa selittelyään. Tällä hän tavoittelee sitä, että huomio siirtyisi hänestä johonkin muuhun, aivan kuten pyrkimys oli ensimmäisessäkin kohdassa. Patologinen valehtelija osaa kääntää mustan valkoiseksi niin taitavasti, että toinen osapuoli hämmennyksissään saattaa jopa uskoa valehtelijan sanoja ja epäillä omaa todellisuuttaan. Tätä ilmiötä kutsutaan myös sumuttamiseksi eli gaslightingiksi.
- Kun patologinen valehtelija huomaa saaneensa toisen hämmentymään, hän saattaa yhtäkkiä muuttaa strategiaa, mikä entisestään lisää valehtelun kohteen hämmentyneisyyttä. Hän saattaa pahoitella tapahtunutta sanoen, että kyllä tämä tapahtunut on varmaankin meidän molempien syytä. Tyypillisessä keskustelussa tapahtuu seuraavaa: ”Mä oon tosi pahoillani, JOS sä koet tämän asian näin, että mä olisin tehnyt tässä jotakin väärää.” Kuten huomaat, manipulointi jatkuu pahoitteluista huolimatta.
- Jos valehtelija tajuaa, ettei hän edellä mainituilla keinoilla vieläkään saa toista alistumaan tahtoonsa tai uskomaan itseään, hän alkaa vedota kiireeseen ja häipyy paikalta: ”Ei minulla ole aikaa tällaiseen ala-arvoiseen pas**njauhantaan, sinä tästä olet vastuussa, en minä!”
Kannattaa ymmärtää se, että manipulointiin kykenevä patologinen valehtelija ei koskaan koe huonoa omaatuntoa siitä, että hän kohteli valheellisilla sanoillaan ja niihin liittyvillä teoillaan toista huonosti. Hänelle tärkeintä on olla jäämättä kiinni valheellisista sanoistaan ja teoistaan. Mikäli hän kokee huonoa oloa ja katuu tekojaan, pohjalla on oma itsekäs tunne epäonnistumisesta, miksi hän ei kyennyt olla jäämättä kiinni.
”Ei sellaista tapahtunut, ja jos tapahtuikin, ei se niin kamalaa ollut. Ja jos oli, ei sillä niin väliä. Ja jos oli, ei se ollut ainakaan minun vikani. Ja jos oli, en tarkoittanut tehdä niin. Ja jos tein, sinä sait minut tekemään niin.”
~ tuntematon ~
Patologisen valehtelijan aitoa anteeksiantoa tai muuttumista ihmisenä tuskin kannattaa jäädä odottamaan. Kukaan muu ei voi häntä ihmisenä muuttaa kuin hän itse, ja se voi onnistua vain niin, että hän vihdoin kohtaa itsensä, omat tekonsa ja häpeänsä radikaalin rehellisesti. Joskus pohjalla voi olla persoonallisuushäiriö (narsismi, sosiopatia tai psykopatia), jolloin ihminen ei itse tunnista omaa hyväksikäyttävää ja toksista toimintamalliaan, vaan kokee täydeksi oikeudekseen toimia omalla, muita vahingoittavalla tavallaan elämässä.
Jos sinun elämässäsi on yksi tai useampi patologinen valehtelija, kannattaa miettiä, miten tällainen suhde on sinuun vaikuttanut sekä mielen, mutta myös kehon tasolla. Itsekin tällaista kokeneena, uuvuin ja kärsin pitkään hankalasta unettomuudesta, vireystilojen äkillisistä vaihteluista ja traumaperäisestä stressistä. Toipuminen toksisesta suhteesta voi kestää pitkään ja sille kannattaa antaa aikaa – tarvittaessa kannattaa myös hakea terapeuttista ammattiapua toipumisen tueksi.
”On olemassa ihmisiä, jotka kieltävät sinun tarinasi, koska sinun tarinasi kohtaaminen vaatisi heitä olemaan rehellisiä oman tarinansa kanssa. Nämä ihmiset eivät ole sinua varten.”
~ Nate Postlethwait ~
Artikkelikuva: Depositphotos
