Väsyttää ja uuvuttaa. Vaikka ei pitäisi. Enhän tee niin paljon kuin muut. Sitä paitsi: miten hitokseen noi muut jaksaa?
Usein katselemme enemmän muiden suorituksia, pystymistä ja vauhtia, vaikka todellisuudessa meidän pitäisi katsoa sitä, mitä meissä itsessämme tapahtuu ja miltä se ihan oikeasti tuntuu.
Jos väsyttää, se ei johdu luultavastikaan laiskuudesta. Se saattaa johtua tunteesta (esim. stressi, pelko, suru), joka yrittää tulla näkyväksi ja jonka kuittaamme ehkä pannullisella kahvia – ja säksättämällä pikkaisen lisää. Tai se johtuu yksinkertaisesti siitä, että keho ei osaa enää levätä silloin, kun saisi nukkua – se käy ylikierroksilla.
Voimme mitata ihmisenä olemista joko suorituksissa tai siinä, miltä meistä tuntuu. Jälkimmäinen on oman elämämme, hyvinvointimme ja elämänkokemuksemme kannalta paljon olennaisempaa.
Ja tämä tarkoittaa myös rehellisyyttä omaa kokemusta kohtaan: vaikka minua hävettäisi olla tehottomampi tai hitaampi kuin joku toinen, lepään silti. Levätessä tutkin mielenkiinnolla (ei sättien!) samalla sitä, kuinka kierroksille oma keho on joutunut ja mitä se todella nyt kaipaa.
Kukaan ei voi sanoa, miltä sinusta tuntuu ja kuinka paljon sinun pitäisi jaksaa. Jos sinulla on väsy, sinulla on väsy. Eikä se poistu vastustelemalla tai yrittämällä pikkaisen enemmän. Eikä se poistu itseä mollaamalla tai vertailemalla muihin. Väsy poistuu lepäämällä ja katsomalla niitä syitä, joita väsymyksen taakse piiloutuu.
Väsyneenä sinun tehtäväsi on:
- Tunnistaa väsymys.
- Myöntää väsymys.
- Levätä.
- Tutkia, mikä johti väsymykseen.
Lempeintä, mitä voit tehdä itsellesi, on ottaa itsesi ja kokemuksesi todesta.
Sinä olet nimittäin paljon tärkeämpi kuin se, mitä yrität saada aikaiseksi. Muista se <3
Lempeämpiä lepohetkiä Stressinhallintakorttien harjoituksilla:
