Mikael Jungner: “Elämä on joskus perseestä, mutta älä jää vellomaan v*tutukseen”

Elämänohjeita marraskuiselle maanantaille.

Elämä on pohjimmiltaan yksinäinen polku kohti kuolemaa. Turha tuosta on kitistä, näillä mennään. Mutta se elämä kääntyy kuitenkin vähemmän yksinäiseksi, kun autat muita, silloin kun kykenet. Pieniä asioita, suuria asioita. Ja kun autat, muista että se toinen ihminen on aina päämäärä itsessään, ei mikään väline tai sijoitus.

Toisekseen kannattaa puhua. Nimittäin useimmat ahdistukset syntyvät, kun toivoo jotain, mutta salaa sen haaveen, koska pelkää tulevansa torjutuksi, ja sitten myöhemmin pettyy, kun nuo muut eivät osaa lukea sinun ajatuksia ja toteuttaa niitä sinun salaisia haaveita.

Kolmanneksi asenteella on väliä. Elämä on enemmän komedia kuin tragedia, enemmän seikkailu kuin kilpailu. Mitään et täältä mukaasi saa, mutta tekosi maan päällä, ne kaikuvat iäisyyteen. Ja hirveästi ei niitä tekoja aikaan saa, jos murehtii sitä miten epäreilua kaikki on.

Ja sitten on vielä tunteet. Niitä ei kannata ottaa liian vakavasti, koska ei noista ihmisten hormoonivetoisista heilahteluista lopulta kukaan ota selvää. Silti tunteista on hyvä nauttia. Jos tänään rakastuttaa, kylve siinä. Jos taas vituttaa, kohauta olkapäitäsi, elämä on joskus perseestä, joskus sitä nyt vaan vituttaa, mutta huomenna sitten taas ehkä ei, kunhan et jää vellomaan siihen vitutukseen.

Onpa muuten kalsean harmaa päivä tuolla ulkona, ja synkkä. Lähdenkin nyt sinne synkeyteen pomppimaan. Koskaan kun ei voi tietää, mitä mahtavaa tapahtuu, kun pomppii ❤️

– Mikael Jungner 25. marraskuuta 2019 Facebook-päivityksessään