Olen ollut tilanteissa, joissa järkeni tietää, ettei mitään pahaa tapahdu. Olen turvassa. Tässä hetkessä ei ole mitään varsinaista uhkaa. Toinen ihminen ei ole se ihminen, joka minua joskus satutti.
Silti kehoni voi olla aivan eri mieltä. Sydän alkaa hakata. Hengitys muuttuu. Kehoni jännittyy. Ajatukset menevät sumuun. Minuun voi nousta valtava tarve päästä pois tilanteesta tai joskus tuntuu siltä kuin katoaisin hetkeksi jonnekin itseni sisälle.
Keho voi muistaa sen, minkä haluaisi jo unohtaa
Traumasta puhutaan helposti asiana, joka on tapahtunut joskus menneisyydessä. Jotain tapahtui. Se loppui. Elämä jatkui.
Mutta ainakaan omalla kohdallani se ei ole ollut niin yksinkertaista. Pitkään jatkunut turvattomuus jätti minuun jälkiä, jotka eivät kadonneet samalla hetkellä, kun itse tilanne päättyi. Kehoni oli oppinut olemaan valmiina vaaraan. Tarkkailemaan, ennakoimaan ja reagoimaan nopeasti.
Ja joskus se tekee sitä edelleen. Triggeri voi olla yllättävän pieni asia. Tietynlainen kosketus. Äänensävy. Katse. Sana. Tunnelma. Tilanne, joka muistuttaa jollain tavalla aikaisemmasta. En välttämättä edes tietoisesti ajattele menneisyyttä. Kehoni vain reagoi. Mieli voi tietää olevansa turvassa samalla, kun keho valmistautuu taistelemaan, pakenemaan, jähmettymään tai omalla kohdallani joskus vetäytymään eräänlaiseen kuplaan.
Triggeröityminen voi tuntua hyvin todelta
Tässä on ollut minulle yksi vaikeimmista asioista ymmärtää. Kun kehoni reagoi voimakkaasti, tunne ei tunnu menneisyydeltä. Se tuntuu nykyhetkeltä. Jos jokin tilanne herättää minussa pelkoa, kehoni ei välttämättä pysähdy rauhallisesti pohtimaan, onko tämä ihminen oikeasti vaarallinen tai muistuttaako jokin tässä vain aikaisemmasta.
Reaktio ehtii tulla ensin. Siksi olen joutunut opettelemaan erottamaan toisistaan kaksi asiaa: Mitä tapahtui silloin? ja Mitä tapahtuu juuri nyt?
Ne voivat tuntua kehossa hetken aikaa samalta, vaikka todellisuudessa ne eivät ole sitä. Triggeröityminen ei tarkoita, että nykyhetki olisi sama kuin menneisyys. Eikä se tarkoita, että toinen ihminen olisi automaattisesti vastuussa kaikista minussa heräävistä tunteista. Mutta se ei myöskään tarkoita, etteikö kehossani tapahtuva reaktio olisi todellinen.
Joskus reagoin nykyhetkeen, joskus menneeseen – ja joskus molempiin
Minulle trauma ei tarkoita sitä, että voisin selittää jokaisen vaikean tunteeni menneisyydellä. Jos joku kohtelee minua huonosti, minun kuuluukin reagoida siihen. Jos rajani ylitetään, paha olo ei välttämättä ole triggeri, joka pitäisi vain hengittää pois.
Joskus jokin ei yksinkertaisesti tunnu hyvältä, koska se ei ole minulle hyväksi. Toisinaan taas nykyhetkessä tapahtuu jotain melko pientä, mutta kehoni reaktio on valtava. Ja joskus nämä kaksi sekoittuvat toisiinsa. Juuri siksi en halua enää automaattisesti ajatella, että kehoni on aina väärässä – tai että se on aina oikeassa. Yritän kuunnella sitä.
Toipuminen ei ole sitä, ettei enää koskaan triggeröidy
Olen joskus ajatellut, että toipumisen pitäisi tarkoittaa sitä, etteivät vanhat asiat enää vaikuttaisi minuun. Että jonain päivänä olisin käsitellyt kaiken tarpeeksi hyvin ja kehoni ymmärtäisi vihdoin, että nyt on kaikki hyvin. En ajattele enää aivan niin.
Minulle tärkeämpää on ollut oppia tunnistamaan, mitä minussa tapahtuu. Kun reaktio tulee, minun ei tarvitse heti hävetä sitä tai ajatella, että olen taas liian herkkä tai että minussa on jotain vialla. Voin yrittää pysähtyä. Katsoa ympärilleni. Muistuttaa itseäni siitä, missä olen. Ja joskus vasta myöhemmin pystyn ymmärtämään, mikä tilanteessa osui johonkin vanhaan.
Trauma voi olla pitkään jatkunutta turvallisuuden rikkoutumista, jolloin keho on todella joutunut oppimaan selviytymään vaarasta. Siksi ei ehkä ole kovin ihmeellistä, ettei se lopeta selviytymistä käskystä silloin, kun vaara on jo ohi.
Minun kehoni on yrittänyt suojella minua. Joskus se vain yrittää suojella minua myös sellaiselta, miltä minun ei enää tarvitse suojautua. Ja silloin yritän muistuttaa sitä – ja samalla itseäni: Se tapahtui silloin. Tämä tapahtuu nyt.
Tilaa itsellesi itsemyötätunnon ja itsesi arvostamisen tueksi Annukan Lempeästi itseni puolella -kortit täältä.
