Osalla miehistä tuntuu olevan tänä päivänä suuri tarve kohdistaa keskustelu olennaisesta vähemmän olennaiseen. Ikään kuin emme pystyisi keskustelemaan isoista ongelmakohdista ilman että ujutamme väliin lillukanvarsiamme.
Uskoakseni jokainen meistä miehistä sortuu aika ajoin sulkemaan silmänsä sen turvallisuuden kaipuun edessä, jota naiset meiltä kaipaavat.
Sen pohja lepää siinä yksinkertaisuudessa, että kuulemme ja näemme naiset. Ei omien lasiemme tai uskomustemme kautta, vaan sen myötä, mitä he meille miehille ihan oikeasti haluavat näyttää ja viestiä.
Sen kautta voimme kasvaa miehinä siihen potentiaaliin, johon osaltaan kuuluu myös turvallisuuden mahdollistaminen.
Miesten tulee sisäistää oma asemansa
Eräs tuttavani kertoi ottaneensa varhaisteini-ikäisen poikansa kanssa puheeksi pojan poikkeuksellisen suuren fyysisen koon. Pituuden ja painon puolesta poika vastasi aikuista miestä, mutta sisällä kupli ikänsä puolesta hämmentynyt nuori poika. Tuttavani kertoi joutuneensa muistuttamaan poikaansa siitä, että tämän temperamentti saattoi räiskyessään pelottaa muita samanikäisiä.
Pojan täytyi tiedostaa tässä suhteessa oma asemansa.
Me olemme harvoin tasa-arvoisia keskenämme. Kun havainnoimme elämää, tunnistamme asetelmia, joissa meillä saattaa olla etuuksia mutta samalla myös vastuuta. Esimerkiksi vanhempana tiedostan, että sanomiseni ja tekemiseni heijastuvat voimakkaina omille lapsilleni. Vaikutukseni heihin on merkittävämpi kuin valtaosaan muista heidän ikätovereista.
Meidän miesten on tärkeää tiedostaa oma sosiaalinen asemamme ja myös sen historia. Se, kuinka merkittävästi olemme ohjanneeet naisten asemaa, oikeuksia ja ”lupaa” elää ja kehittyä. Se ei ole välttämättä ensisijaisesti juuri tämän sukupolven synti, mutta jos emme tiedosta historiaa ja siitä kumpuavia käytäntöjä, se saattaa äityä sellaiseksi.
Tätä vasten tarkasteltuna pidän valitettavana sitä uhrautumista mitä toisinaan näkee ja kuulee niissä puheenvuoroissa, joissa tikun nokkaan nostetaan “mutta entäs me miehet” -tyylisiä avauksia ja penätään julkista tunnustusta sille itsestäänselvyydelle, että myös naiset ovat kohdelleet miehiä huonosti.
Miesten ja naisten etuuksien ja oikeuksien epäsuhdanne on historian valossa niin räikeä, että vastaavaa olisi se jos joku haluaisi maailman lasten oikeuksien päivänä puhua keravalaisen Keijon oikeudesta laulaa karaokessa vielä kolmannen kerran Mombasa.
On joko tiedostettua tai tiedostamatonta sumuttamista jos vaadimme, että asioista keskustellaan automaattisesti samalla painoarvolla.
Historia on käypä peruste vain miehen käyttäytymiselle
Monet tämän päivän miesasiamiehet perustelevat omaa käyttäytymistään evoluutiobiologialla. Arkkityypit soturista ja metsästäjästä nähdään psykologisena väylänä modernin (ah, niin tukahdetun) miehen sielunmaisemaan. Samanaikaisesti sillä ei näytä olevan suurta merkitystä, että historiantutkimus on kyennyt jo ajat sitten laajentamaan ymmärrystä esimerkiksi eri sukupuoliroolien merkityksestä eri aikakausina.
Vähemmälle huomiolle jää esimerkiksi juurikin naisten historia, joka on ollut alisteinen miehelle pitkälti kaikissa muissa kohdin, paitsi monen miehen pään sisäisessä romantisoidussa kuvassa.
Historian epätasa-arvon tunnistaminen ja tunnustaminen ei tee kenestäkään miehestä epäkelpoa. Menneen elämän tapahtumien sivuuttaminen tai niiden väheksyminen ovat sen sijaan tulppia sille, että miehet voisivat osaltaan luoda ja vahvistaa sitä turvallista tilaa, joka monen naisen kokemukseen nojaten on edelleen liian hauras ja pelottava sisään astuttavaksi.
Turvallinen tila mahdollistuu, jos suostumme kuuntelemaan
Mikäli me miehet suostumme antamaan naisten kokemuksille niiden ansaitseman arvon mahdollistuu väylä, jossa me miehet voimme osaltamme toimia sen turvallisen tilan luojina ja vaalijoina, joita naiset ovat meiltä läpi historian pyytäneet. Kenties voimme nykysukupolven toimesta kuulla tuota pyyntöä entistä herkemmällä korvalla ja siten antaa myös meitä seuraaville miessukupolville entistä kattavammat työvälineet.
Tämä turvallinen tila rakentuu ennen kaikkea naisten kokemuksia kuuntelemalla, oman asemamme tunnustamisella sekä lapsellisen uhriutumisen sijaan sen turvallisuuden tunteen mahdollistamisella, johon meillä osaltamme on potentiaalia.
Kuten miehiä ei voi niputtaa kaikkia samaan muottiin, ei myöskään naisia. Turvallisuus merkitsee monelle eri asioita. Sen pohjalla on silti aina aito nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemus. Kokemus siitä, että tarpeistani ja peloistani välitetään ja niihin suhtaudutaan tosissaan.
Jos emme saa tätä kokemusta, pukeudumme sukupuolesta riippumatta haarniskaan ja rakennamme muureja.
On meidän miesten tehtävä osaltamme mahdollistaa tämä kokemus naisille.
➡️ Kurkkaa myös Harri-Pekan kirjat Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita sekä Tunne pelkosi, vapaudu elämään.
