Jos tunnet olevasi jatkuvasti väärässä – näkymättömän väkivallan tunnistaminen ja toipumisen alku

On vaikea kertoa tarinaa väkivallasta, josta ei jää mustelmia. Henkinen väkivalta ei näy valokuvissa. Se ei riko luita. Se ei jätä jälkiä, joita voisi osoittaa sormella ja sanoa: tuossa, tuossa se tapahtui. Sen sijaan se murentaa jotain paljon hiljaisempaa – käsityksen omasta todellisuudesta.

Minä elin vuosia suhteessa, jossa opin epäilemään itseäni ennen kuin ehdin edes ajatella loppuun asti. Olin todella nuori ja jollain tapaa myös hauras, toinen osapuoli huomattavasti vanhempi.

Jos loukkaannuin, olin liian herkkä. Jos huomasin ristiriidan, olin vainoharhainen. Jos muistin tapahtumat eri tavalla, muistini oli väärässä.

Vähitellen en enää luottanut siihen, mitä näin, kuulin tai koin. Sitä on henkinen väkivalta.

Miten näkymätön muuttuu todeksi

Henkinen väkivalta voi olla esimerkiksi:

• toistuvaa vähättelyä
• syyllistämistä ja vastuun siirtämistä
• kontrollointia ja eristämistä
• pelolla hallitsemista
• niin kutsuttua “kaasuttamista”, jossa toisen kokemus kiistetään tai käännetään häntä vastaan

Se ei useinkaan ala suurena ja selkeänä. Se alkaa pieninä huomautuksina, huumoriksi naamioituina piikkeinä, pitkinä hiljaisuuksina, joiden aikana opit varomaan sanojasi. Se alkaa hetkistä, joissa tunnet piston vatsassasi – mutta sinulle kerrotaan, ettei mitään tapahtunut.

Omalla kohdallani se näkyi muun muassa siinä, mitä sain syödä ja milloin, ketä tavata ja milloin, miten pukeutua ja milloin urheilla. Puolestani päätettiin, mitä mieltä sain olla asioista, mistä sain unelmoida ja miltä kehoni tuli näyttää.

Kun tätä jatkuu tarpeeksi kauan, keho alkaa elää jatkuvassa varuillaanolossa. Minun kehoni oppi tarkkailemaan äänenpainoja, askelten rytmiä, ilmapiirin muutoksia. Opin ennakoimaan, miellyttämään, pienentämään itseäni.

Se ei ollut rakkautta. Se oli selviytymistä.

Miksi sitä on niin vaikea tunnistaa?

Yksi henkisen väkivallan julmimmista puolista on se, että se saa sinut uskomaan olevasi itse ongelma. Näin kävi minullekin – vuosien ajan. Minä olin liian herkkä, liian heikko ja liian vaikea. Välillä kuulemma jopa hullu ja sekaisin.

Koska mitään “suurta” ei ehkä tapahdu joka päivä, alat ajatella liioittelevasi. Koska toisella on myös todella hyviä ja kauniitakin hetkiä, alat uskoa, että vika on omassa tulkinnassasi. Koska et ole mustelmilla, alat ajatella, ettei sinulla ole oikeutta kutsua kokemaasi väkivallaksi.

Minäkin ajattelin pitkään, että minun pitäisi vain kasvaa, vahvistua, olla vähemmän herkkä.

Todellisuudessa olin tilanteessa, jossa herkkyyttäni käytettiin minua vastaan.

Mitä henkinen väkivalta tekee ihmiselle?

Pitkittyessään henkinen väkivalta voi jättää syviä trauman jälkiä. Se voi vaikuttaa:

• itsetuntoon ja identiteettiin
• kykyyn luottaa muihin
• kykyyn luottaa itseensä
• hermoston toimintaan

Minulle se näkyi ylivireytenä, jatkuvana häpeänä ja vaikeutena tehdä pieniäkin päätöksiä ilman pelkoa siitä, että teen väärin. Sairastuin myös unettomuuteen, masennukseen ja paniikkihäiriöön.

Myöhemmin sain diagnoosin kompleksisesta traumaperäisestä stressihäiriöstä (C-PTSD). Se auttoi ymmärtämään, ettei kehoni reagoinut “liian voimakkaasti” – se reagoi johdonmukaisesti pitkään jatkuneeseen turvattomuuteen.

Kun elää ympäristössä, jossa todellisuus horjutetaan toistuvasti, mieli yrittää sopeutua. Se on selviytymismekanismi, ei heikkous.

Sinulle, joka luet tätä

Jos tunnistat itsesi näistä riveistä, haluan sanoa sinulle jotain, minkä olisin itse tarvinnut kuulla:

Et kuvittele.
Et ole liian herkkä.
Et ole vaikea.

Jos joudut jatkuvasti pienentämään itseäsi, selittämään tunteitasi pois tai pelkäämään toisen reaktioita, jokin ei ole tasapainossa. Terveessä suhteessa ei tarvitse kadottaa omaa todellisuuttaan.

Henkinen väkivalta on todellista, vaikka sitä olisi vaikea todistaa. Ja sen vaikutukset ovat todellisia, vaikka muut eivät niitä näkisi.

Toipuminen ei tarkoita sitä, ettei mennyt enää sattuisi. Se tarkoittaa vähitellen palaavaa kykyä luottaa omaan kokemukseen. Pieniä hetkiä, joissa huomaat ajattelevasi: Minulla on oikeus tuntea näin. Se on alku.

Ja jos olet vielä keskellä kaikkea – sinussa ei ole mitään vialla. Se, että hermostosi reagoi, tarkoittaa että se yrittää suojella sinua. Se, että jokin sisälläsi kyseenalaistaa tilanteen, tarkoittaa että sisäinen kompassisi toimii yhä.

Sinun kokemuksesi on totta. Sinä olet totta. Ja sinä ansaitset turvallisen rakkauden.

---

Opettele olemaan rohkeasti ja lempeästi itsesi puolella – tilaa itsellesi Annukan Lempeästi itseni puolella -kortit täältä.