Pariterapeutit kertovat, että yksi parisuhteiden suurimmista haasteista on yhteyden ja kommunikaation puute. Eli ei löydetä väylää toisen luokse.
Mediasta olemme saaneet lukea, että kaikki maailman tuska ja talouden haasteet kulminoituvat lopulta kotiin: parisuhteeseen. Parisuhde on kuin maailman myllerrysten pienoisnäyttämö, jossa kaksi toisilleen tärkeää ihmistä päätyvät joko kipakasti toisiaan vastaan tai ihan vain valjusti selviytymään omassa poterossaan.
On selvää, että kollektiiviset tunnelmat vaikuttavat yksilöihin ja sitä kautta parisuhteisiin. Kun puhutaan suomalaisten toivon puutteesta, se näkyy illalla myös kotona. Tunteet eivät ole vain mielen asia vaan ne ovat vahvasti kehollisia kokemuksia. Kun tunteet ovat pidempään haastavia, se kuormittaa myös parisuhdetta: sekä sanallista että kehollista yhteyttä.
Välillä minusta tuntuu, että joudun tekemään extra-paljon jumppaa oman mieleni ja itseni kanssa, että kaiken tämän ympäröivän vellonnan keskellä pysyn pinnalla. Miten sitten pidän itseni pinnalla? Kiinnitän erityistä huomiota hyviin asioihin, joita tapahtuu: mitä pienempi, sitä parempi, koska silloin mahdollisuuksia fiilistellä on vielä enemmän. Huomaan omat pienet onnistumiset ja kauniit hetket. Ne ovat todiste siitä, että on myös hyviä asioita. Ja niihin todella kannattaa tarttua.
Ja sitten palaan siihen läheisimpään suhteeseen. Mitä jos parisuhteessa säännöllisesti tehtäisiin samaa kohottamista: vahvistettaisiin yhdessä hyviä asioita sen sijaan, että keskityttäisiin tekemättömiin asioihin, velvollisuuksien laiminlyömiseen tai rutiininomaiseen asioiden suorittamiseen? Mitä jos parisuhteessa päätettäisiin antaa kehu päivässä toiselle? Miten se muuttaisi ilmapiiriä ja kokemusta toisesta?
Joskus sitä saattaa hairahtua asenteeseen, että ”kyllähän se toinen tietää, olenhan jo kehunut tästä”. Ystäväni tokaisi, että ”sellainen ’kerron sitten, kun en enää rakasta’ -tyyppinen ajattelu menee mulla ihon alle”. Toisin sanoen jos kehu on kerran sanottu ääneen, sitä ei tarvitse tai kannata uudelleen kertoa? Jos kerran on sanottu, että rakastaa, mitä sitä enempää sanoja tuhlaamaan?
Uskon siihen, että jos parisuhteessa vain jaksettaisiin päivästä toiseen kiinnittää huomiota siihen, mikä toisessa on hyvää, se
a) auttaisi omaa mieltä etsimään hyvää,
b) näkemään toisessa, niin rakkaassa ihmisessä, hyviä asioita joka päivä ja
3) jos hyvä asia perusteluineen sanotaan toiselle joka päivä, toisella on arvostettu olo.
Arvostuksen kautta taas avautuu merkityksellisyyden tunne, joka nostattaa mieltä ja auttaa näkemään toivoa ja mahdollisuuksia.
Sen sijaan että puuskutamme siellä pienellä maailman myllerrysten näyttämöllä, parisuhteessa, vain haastavissa tunnelmissa ja pyöritämme ongelmakeskeistä keskustelua, mitä jos joka päivä, edes yhden hetken, kääntäisimme katseen toisen hyviin piirteisiin ja sanoisimme sen ääneen? Uskon, että se auttaisi lisäämään yhteyttä ja vahvistamaan rakkautta sekä luottamaan myös huomisen askeleisiin ja siihen, että näin hyvän ihmisen kanssa maa kyllä kantaa jalkojen alla – tuli, mitä tuli!
Koska uskon vahvasti siihen, että vahvuuksien näkyväksi tekeminen sekä arvostuksen ja merkityksellisyyden kokeminen saa aikaan niin paljon hyvää, teimme psykologi Nina Lyytisen kanssa Kehukortit, joiden avulla voi parantaa yhteyttä, ilmapiiriä ja myös vahvistaa sisäistä kukoistusta (jossa on aina myös siemen toivolle).
Tutustu Kehukortteihin ja niiden kysymyksiin TÄÄLTÄ.
