On tervettä ja epäitsekästä kiukustua, jos omia tai toisten arvoja loukataan, rajoja ylitetään ja sinua tai toisia kohdellaan satuttavasti. Kyse on oikeutetusta vihasta, joka ylittää itsekkäät tarkoitusperät ja kohdistuu usein epäoikeudenmukaisuuteen, joka koskee muitakin ihmisiä.
Oikeutettu viha ei ole itseä ylentävää eikä muita alentavaa ja satuttavaa.
On myös vihaa, joka toimii vallankäytön välineenä, keinona saavuttaa jokin oma henkilökohtainen etu ja päämäärä. Sellainen viha on työkalu, jonka voi ottaa esiin milloin vain ja myös laittaa tarvittaessa sivuun. Esimerkkinä tilanne, jossa vihastunut ihminen ryöpyttää kovaäänisesti kohdettaan, kun samaan tilaan tuleekin yllättäen joku muu ihminen, jonka kanssa hän kommunikoi ystävällisesti, jatkaakseen ryöpytystään, kun kyseinen joku muu on poistunut paikalta.
Kyse on opitusta, egon yllyttämästä vihasta, jota ei kenenkään ole pakko ottaa missään tilanteessa käyttöönsä.
Vihaa vallankäytön välineenä käyttävä ei karju suuttuakseen, vaan suuttuu karjuakseen. Hänen tarkoituksensa on, että muut toimivat hänen haluamallaan tavalla. Aggressiivinen hyökkäys on hänen paras puolustuksensa. Kun hyökkää itse ensin, kukaan ei rohkene tulla hyppimään nenille.
Raivoaminen ja karjuminen ovat painostavia manipulointikeinoja, joiden kohteena ei kenenkään kuuluisi ihmissuhteissaan olla. Kukaan ei tunne oloaan hyväksi ja turvalliseksi, kun hänelle karjutaan.
Vihaa egoaan puolustaakseen käyttävä toimii ylemmyydestä käsin. Hän löytää aina oikeutuksen ja syyn vihaansa toisesta. Hän saattaa väittää kirkkain silmin, että toinen on pakottanut hänet vihastumaan tai että toinen teki hänet vihaiseksi.
Kun siirtää syyllisyyden toiseen, ei tarvitse kantaa syyllisyyttä itse. Ei myöskään vastuuta vihastaan, kun siirtää senkin toisen harteille. Toinenhan sanoi tai teki jotain, mistä ei voinut olla suuttumatta. Vihainen itse voi pysyä hyvänä ja syyttömänä.
Ego on varsin ovela, kyltymätön ja rakkaudeton. Ego saa vihaisen kuvittelemaan itsensä hyväksi, samalla hän kuvittelee käyttämänsä pahan palvelevan hyvää. Ego selittää mustan valkoiseksi, syyllisyyden syyttömyydeksi ja valheen totuudeksi.
Vihaansa manipulointikeinona (usein tiedostamattaan) käyttävä voi oppia säätelemään vihaansa vain itse. Se edellyttää sen tunnistamista, tunnustamista ja siitä vastuun kantamista.
Vihan kohteen puolestaan ei pidä vastata vihaan vihalla, mikä ei suinkaan ole helppoa. Suositeltavaa se kuitenkin on, sillä niin voidaan välttää pahimmat tuhot ihmisten välillä.
Rauhallisena pysymisessä voi auttaa tietoisuus siitä, että viha on toisen tunne, eikä sitä tarvitse ottaa kantaakseen. Ei myöskään syyllisyyttä, josta vihainen yrittää kohdettaan vastuullistaa.
Vihaiselta voi myös kysyä rohkeasti, mihin hän vihallaan pyrkii, ja voisiko kyseisen tarkoituksen saavuttaa jollakin muulla keinolla. Vihakohtauksen taltuttua häntä voi myös rohkaista kehittämään tunnetaitojaan. Tukea on saatavilla.
Voit lukea vihan ja muiden tunteiden säätelystä lisää kirjastani
