Olen itse lähtenyt käsittelemään viime aikoina isoa aihetta nimeltä kaipuun hyväksyntä. Tarkoitan sillä sen tunnustamista ja hyväksymistä, että tuntee kaipaavansa jotain tai jotakuta. Omalla kohdallani kyseessä on parisuhteen ja rakkauden kaipuu.
Kaipuun hyväksyntä voi toki liittyä myös mihin tahansa menetykseen, eroon, kaipaukseen kotia tai olemassa olevaa (tai puttuvaa) rakastettua kohtaan.
Kyse on eräänlaisesta prosessista, jossa en yritä paeta tai estää kaipausta rakkaudesta, vaan sallin itselleni tuntea sen ja hyväksyn sen osaksi omaa elämääni ja tunnekokemustani.
Ajattelen, että kaipuun tällainen lempeä hyväksyntä voi auttaa käsittelemään sitä surua, ikävää ja muita voimakkaita tunteita, jota yksin oleminen ja sinkkuus minussa herättävät.
Tarkoitus on, etten torju tunteitani, vaan annan itselleni luvan tuntea ja elää niiden kanssa.
Miten kaipuun voi hyväksyä?
Kaipuu voi olla monelle vaikea hyväksyä, koska se liittyy usein menetykseen, eroon tai jonkin tärkeän asian puuttumiseen elämässä. Tähän samaistun itsekin.
Helppoa se ei aina ole. On parempia päiviä ja aikoja, ja toisinaan hyväksyminen tuntuu ylitsepääsemättömän tuskaiselta. Silloin kaipauksen tunne on voimakas ja ahdistava.
On ollut kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kaipuuta ei tarvitse torjua tai paeta. Sen hyväksyminen voi olla osa kasvuprosessia ja elämään sopeutumista. On ihan ok myöntää kaipaavansa jotain – ja silti, voi olla onnellinenkin. Jos ei joka hetki, niin vähintään usein.
Kaipuun hyväksyntä tarkoittaa minulle juuri sen tosiasian tunnustamista ja myöntämistä, että ”hei, olen sinkku ja minä kaipaan rakkautta”, ja sen tunteen osaksi elämää ottamista, vaikka se tekisi kipeää. Se voi vaatia aikaa ja etenkin lempeyttä itseä kohtaan.
Kaipuun hyväksymiseen voi myös liittyä sen ymmärtämistä, että kaipuu on osa elämän syklisyyttä: voin kaivata asioita, mutta myös kasvaa ja löytää uudenlaista sisältöä elämääni ajan myötä. Tunteiden käsittely voi auttaa saavuttamaan sisäisen rauhan ja hyväksynnän, vaikka se voi olla hidas ja vaikea prosessi.
Tällä matkalla minä nyt olen. Olen hyväksynyt sen, että olen sinkku ja toisaalta taas myöntänyt sen, että kaipaan parisuhdetta. Ja vaikka tiedän, että se on todella inhimillistä, olen joutunut antamaan itselleni siihen myös luvan. En enää jaksa tai halua esittää asian suhteen vahvempaa kuin olen.
Kaipuun hyväksyminen on usein kipeä mutta tärkeä osa ihmisenä kasvamista. Kaipuu ei ehkä katoa kokonaan, mutta sen ei tarvitse olla musertavaa. Sitä voi oppia kohtaamaan myötätuntoisesti. Tätä nyt siis opettelen.
On ihan ok myöntää kaipaavansa jotain.
Tässä muutamia lempeitä tapoja, joilla kaipuun voi opetella hyväksymään:
1. Tunnista ja nimeä tunne
Kaipuu ei ole vain surua, vaan siinä voi olla myös rakkautta, kiitollisuutta ja toivoa. Tunteen sanoittaminen auttaa sen käsittelemisessä.
2. Salli kaipuun olla läsnä
Älä yritä tukahduttaa tunnetta. Anna itsellesi lupa tuntea – vaikka se sattuu, se on osa ihmisyyttä ja osoitus siitä, että jokin oli sinulle tärkeää.
3. Kirjoita tai puhu siitä
Päiväkirja, runot, kirjeet tai keskustelut luotettavan ihmisen kanssa voivat auttaa jäsentämään tunnetta ja tekemään siitä vähemmän musertavaa.
4. Pienennä kaipuun mittakaavaa hetkeksi
Jos tunne kasvaa liian suureksi, tuo itsesi takaisin tähän hetkeen. Hengitä rauhallisesti, huomioi mitä näet, kuulet tai tunnet ympäristössäsi. Kaipuu on osa sinua, mutta se ei ole koko sinä.
5. Tee asioita, jotka yhdistävät sinut elämään
Luonto, liikunta, taide, musiikki, kirjoittaminen, käsillä tekeminen – kaikki nämä voivat antaa tilaa tunteille, mutta samalla tuoda iloa ja mieltä kohottavia kokemuksia rinnalle.
6. Ole yhteydessä muihin
Kaipuu usein vetää sisäänpäin. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa voit olla avoin tai vain olla – edes pieninä annoksina. Toisen läsnäolo voi keventää tunnetta.
7. Muistuta itseäsi: kaipuu ei ole heikkoutta
Se ei tarkoita, ettet olisi päässyt eteenpäin. Kaipuu kertoo siitä, että sydämesi on ollut auki. Sen kanssa eläminen voi tehdä sinusta lempeämmän myös itseäsi kohtaan.
8. Hyväksy, ettei kaikki kaipuu katoa
Ajan myötä tunne usein lievenee tai muuttaa muotoaan, mutta sen ei tarvitse kadota kokonaan. Se voi jäädä osaksi sinua lempeällä tavalla.
Oletko jo tutustunut Annukan esikoisteokseen Matka itsesi puolelle?
