Kun et kelpaa sisäiselle pomollesi, tässä 5 askelta itsesi lempeään hyväksymiseen

Itsensä hyväksyminen voi tuntua joskus tosi vaikealta. Usein meidän päämme sisällä kuuluu moitetta, arvostelua tai epäilyä. Miksi sinä nyt noin teit? Mitähän muut ajattelevat sinusta nyt? Etkö osannut paremmin puolustaa itseäsi? Et sinä kuitenkaan siinä onnistu. Mitä oikein itsestäsi kuvittelet?

Harvemmin sisäinen pomomme meitä kehuu tai kannustaa. Usein meillä on tunne, että meidän olisi muututtava jotenkin erilaisiksi ja paremmiksi. Ja samalla yritämme oppia olemaan lempeämpiä ja armollisempia itseämme kohtaan. Yritämme oppia hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme.

Kuitenkaan hyväksyminen ei ole aktiivista tekemistä, joka pitäisi osata, vaan se on enemmänkin passiivista antautumista, eräänlaista irti päästämistä.

Viisi askelta itsensä hyväksymiseen

1. Lakkaa vaatimasta hyväksymisen osaamista

Aiemmin yrittäessäni hyväksyä itseäni kuvittelin, että minun pitää jotenkin aktiivisesti osata tehdä se, aivan kuin minun olisi pitänyt saada neliskulmainen palikka mahtumaan pyöreään reikään. Vaadin – tai pikemminkin sisäinen pomoni vaati – hyväksymisen osaamista.

Silloin pahaa mieltä meille ei tuota ainoastaan piirteemme, joista emme pidä, vaan myös se, ettemme osaa olla hyväksyvämpiä. Mielemme pomo tarjoilee meille kaksin verroin huonommuuden tunnetta.

2. Lakkaa taistelemasta vastaan

Hyväksyminen on sitä, että lakkaamme vastustamasta. Lakkaamme taistelemasta niitä asioita vastaan, jotka ovat jo tapahtuneet. Lakkaamme vaatimasta, että asiat muuttuisivat tai olisivat jotenkin eri tavalla. Lakkaamme arvostelemasta epämieluisia piirteitämme. Tai vaatimasta, että olisin jotenkin erilainen, kauniimpi, osaavampi tai fiksumpi.

Itse helpotan hyväksymistä sallimisella: sallin asioiden olla niin kuin ne ovat. Salliminen ei vaadi aktiivisuutta, mutta se tekee saman kuin hyväksyminenkin eli lopettaa vastaan taistelemisen.

3. Itsensä kohtaaminen ilman tunnereaktioita

Kun hyväksymme, pääsemme irti ikävistä tunteista, joilla sidoimme itsemme kiinni vastustuksen tai arvostelun kohteena olevaan asiaan. Ne ikään kuin häipyvät pois hyväksymisen myötä.

Hyväksyvä ja rakkaudellinen suhtautuminen itseemme on viisautta ja ymmärrystä ilman tuomitsemiseen tai arvosteluun liittyvää tunnereaktiota. Avoimin mielin huomaamme ja hyväksymme meissä itsessämme olevat erilaiset piirteet ja tavat, jotka saattavat myös vaihdella tilanteiden ja olosuhteiden mukaan.

4. Itsellemme määräämistä ehdoista luopuminen

Varsinkaan stressaantuneina emme aina onnistu toimimaan fiksusti, vaikka yleensä olisimmekin ihan kivoja tyyppejä. Silloin on parasta hyväksyä, että tilanteiden muuttuessa myös paras toimintatapa tai lopputulos voi muuttua. Välillä on viisautta luopua itsellemme määräämistämme ehdoista, standardeista tai säännöistä.

5. Oman hyvyytemme hyväksyminen

Kun puhumme itsemme hyväksymisestä, ajattelemme yleensä rosojemme ja heikkouksiemme hyväksymistä. Mutta jos haluamme hyväksyä itsemme kokonaan ja kokonaisina, meillä on oltava rohkeutta nähdä myös kaikki kauniit piirteemme ja tapamme, hyvyytemme ja taitomme, hyväntahtoisuutemme ja valmiutemme auttaa muita.

Olemme niin tottuneita moittimaan itseämme, että oman hyvyytemme hyväksyminen tuntuu oudolta ajatukselta. Kokonaisuus kuitenkin pitää sisällään aina kaiken, rosojen lisäksi myös hyvät ja kauniit asiat.

Emme voi siis jättää hyväksymisen ulkopuolelle rakastavaa ja lempeää todellista minuuttamme. Itsensä hyväksymisessä ja rakastamisessa on kyse itsensä hyväksymisestä kokonaisuutena, sellaisina kuin olemme. Myös hyvinä ja viisaina, rakkautta virtaavina ja rakkauden kaltaisina.