Esivanhempiemme selviytymisvaistot vaikuttavat yhä meihin sosiaalissa tilanteissa
Nykyihmisen elämä on sen verran helppoa, että voimme yleensä tuntea olevamme suhteellisen turvassa normaalissa arjessamme. Tai ainakaan meitä ei normaalisti uhkaa mikään fyysinen vaara. Ihminen on kehittynyt paljon haastavammissa olosuhteissa, joissa selviämistä uhkasi jatkuvasti jokin, joten nykyelämä on siinä mielessä enimmäkseen varsin turvallista.
Selviämisemme oli kuitenkin aiemmin sidottu siihen, että olemme osa yhteisöä. Ihminen ei yksin selvinnyt kovin hyvin villissä luonnossa, mutta meihin kehittyi erittäin edistynyt kyky toimia hyvin yhteen, osana laumaa. Jos asemamme laumassa vaarantui, se tarkoitti suurta vaaraa ja jopa uhkaa omalle hengellemme.
Tämän vuoksi evoluutio on suonut meille herkän tutkan sille, että meihin kohdistuu sosiaalisessa tilanteessa jokin uhka, ja uhan tunne aiheuttaa meissä automaattisesti puolustusreaktion.
Perinteinen puolustusreaktioiden luokittelu kuuluu taistele, pakene, jähmety. Nykyisessä työelämässä ja sosiaalisissa tilanteissa nuo reaktiot ovat hillitympiä ja joskus hyvin vaikeasti havaittavissa. Voimme ajatella, että ihan hyvinhän meillä menee, heitetään hurttia huumoria ja vaikka välillä on vähän hankalia hetkiä, niin niistä aina jotenkin selvitään.
Merkkejä siitä, että en sittenkään tunne oloani täysin turvalliseksi työpaikallani
En koe oloani täysin turvalliseksi, jos…
- jätän mielipiteeni mieluummin sanomatta.
- sanon olevani samaa mieltä toisen kanssa vaikka en ole.
- toivon, että ongelmat poistuvat aikanaan, vaikka en käsittelisi niitä.
- jätän antamatta palautetta huonosta käytöksestä tai toiminnasta.
- pelaan aina varman päälle enkä yritä mitään uutta etten epäonnistu.
- esitän kovaa ja itsevarmaa, enkä näytä epäröintiäni tai epävarmuuttani.
- pidän yllä jotakin roolia, joka ei ole luontainen itselleni.
- en pyydä apua, vaikka tarvitsisin sitä.
- en tohdi tarjota apua loukkaamisen pelossa, vaikka näen, että toinen tarvisi sitä.
- piilottelen mokiani.
… koska pelkään että minulle tai suhteelleni muihin käy jotain pahaa, jos toimin toisin.
Mitä voin siis tehdä?
Yksi tapa parantaa turvallisuutta on tutustua paremmin työkavereihin ja jakaa erilaisia huolenaiheita ja tarpeita jo ennen kuin tilanteet kärjistyvät. Itselleni erinomaisesti toiminut mekanismi tällaiseen on Minun käyttöohjeeni -työkalu, jonka idea on että jokainen kertoo itsestään miten toimii ja mitä tarvii ryhmätilanteissa. Kun näistä asioista on keskusteltu, hankalistakin tilanteista tulee paljon helpompia ja uskallamme paljon turvallisemmin olla omia itsejämme ja vaikkapa ilmaista olevamme eri mieltä jostakin.
Muitakin tapoja varmasti löytyy. Jo lähtien siitä, että tervehditään muita paikalle tullessa ja kysytään vaikka, että mitä teit viikonloppuna. Kohtaaminen ihmisenä auttaa ymmärtämään toista ja tuntemaan empatiaa silloinkin, kun joku tuntee tilanteessa jonkinlaista uhkaa.
Minun käyttöohjeeni -työkalun löydät esimerkiksi Jarkko Kailannon ja Eevi Vuoriston syksyllä ilmestyvästä kirjasta Minun käyttöohjeeni.
