Pidän melko kummallisena ajatusta siitä, että olisi olemassa kaksi ihmistä, jotka ovat kaikesta samaa mieltä. Kummallisuuksiin kuuluu myös syvä ihmissuhde, jossa toisen mieltä ei olisi koskaan pahoitettu. Emme voi suojautua haasteilta emmekä erimielisyyksiltä yhdessäkään hyvässä ihmissuhteessa, emme edes riidoilta. Moni meistä kuitenkin kaihtaa ja pelkää erimielisyyksiä aivan liikaa ja turhaan, konflikteista puhumattakaan.
Ihmissuhteet eivät ole hajuttomia, värittömiä eivätkä mauttomia, eivät myöskään riskittömiä.
Jos haluaa täysin samanlaisen ja samanmielisen kumppanin, ystävän tai kollegan, on paras pysytellä suhteessa itsensä kanssa, mikä sekään ei liene riskitöntä. Viisaampaa on treenata erimielisyystaitoja, joissa harva meistä yltää mestaruusluokan taitotasoon.
Erimielisyydet syntyvät erilaisista tarpeista, tavoitteista ja toiveista, myös erilaisista arvoista, uskomuksista ja merkityksistä, joita me asioille annamme. Erimielisyyksien rakentavaan ja keskinäistä yhteenkuuluvuutta vahvistavaan käsittelyyn tarvitaan kuuntelemisen, kysymisen ja suoraan puhumisen taitoja kuten myös tunne- ja empatiataitoja. Taitoja kerrakseen. Kaikki kuitenkin opittavissa olevia.
Pidämme usein jo pelkkää erimielisyyttä konfliktina, mutta konflikti syntyy yleensä vasta taitteessa, jossa osalliset pitävät toistensa näkemyksiä väärinä ja omiaan oikeina, ja keinot erimielisyyden käsittelyyn ovat kadoksissa. Usein kadoksissa on myös keskinäinen arvostus ja pyrkimys yhteiseen hyvään. Eri mieltä voi olla ilman kummempia tunteiden kuohuja, konfliktiin liittyy useimmiten voimakkaita tunteita, kuten kiukkua, pelkoa ja häpeää.
Jos pelkää ilmaista muista eriävän näkemyksensä, ei anna itsestään mitään muille. Jos taas pelkää vastaanottaa omistaan erilaisia näkemyksiä, kaventaa omaa ajatteluaan ja hidastaa omaa kasvuaan, sillä erimielisyydet ovat kehitykselle välttämättömiä. Ilman niitä emme voi kasvaa avarakatseisiksi, myötätuntoisiksi ja lempeiksi itseämme ja kanssaihmisiämme kohtaan.
Jos osaisimme katsoa maailmaa ja asioita toisen ihmisen silmin, osaisimme myös olla paremmin eri mieltä, eikä tilanteiden tarvitsisi kärjistyä ilmiriidaksi tai vihanpidoksi. Mitä enemmän ymmärrämme ympärillämme olevaa erilaisuutta, sen viisaampia ja sydämensivistyneempiä meistä tulee.
On toki erimielisyyksiä, jotka eivät ole ja joiden ei edes tarvitse olla ratkaistavissa. Sellaisten tunnistaminen on tärkeää. On hyvä sopia, että osapuoliset saavat pitää näkemyksensä, mutta jatketaan suhdetta tai tehdään töitä silti yhteisen hyvän eteen. Kyseisten erimielisyyksien kohdalla yhteisen kasvun mahdollisuus saattaa olla jopa suurinta.
POHDITTAVAA
1. Palauta mieleesi läheisiäsi ja tuttaviasi, joiden kanssa on helppo keskustella ja helppo olla eri mieltä asioista.
2. Pohdi, miten he toimivat ja mitä voisit heiltä oppia.
3. Palauta mieleesi myös ihmisiä, joiden kanssa erimielisyyksistä keskusteleminen on hankalaa tai mahdotonta.
4. Pohdi, mikä kanssakäymisestä tekee hankalaa ja mistä se voisi johtua.
Voit lukea erimielisyystaidoista lisää kirjastani täällä.
