Oletko koskaan ollut rannalla ja arastellut olla pelkässä uima-asussa? Kokenut ehkä, että et ole aivan kesäkunnossa ja ajatus siitä, että muutkin huomaisivat sen, ei ole tuntunut mukavalta. Kulttuurissamme on vallalla tietyt kauneusihanteet. Jos koemme, että emme täsmää niihin, emme mielellämme esittele kehoamme muille.
Kehoesimerkki on helppo ymmärtää, koska keho on jotain konkreettista. Kehoihanteet ja niistä poikkeaminen koskettavat jossain määrin meistä melkein jokaista. Täysin samalla tavalla meillä on kuitenkin ideaaleja myös esimerkiksi yksilön kyvyille, kuten ammattitaidolle.
Jos istumme työpaikalla kokouksessa ja emme tunne käsiteltävää aihetta kovin hyvin, emme mielellämme sano kokouksessa mielipidettämme ääneen. Saatamme pelätä, että paljastuisimme tällöin ammattitaidottomiksi muiden silmissä. Samasta syystä jo pienet lapset oppivat usein olemaan viittamatta koulussa, koska pelkäävät vastaavansa väärin ja menettävänsä näin muiden arvostusta. Ennakoiva pelko muiden suhtautumisesta saa lapsen kätkeytymään yrittämisen sijasta.
Sanavalmis seuraihminen on länsimainen ihanne
Yhtä lailla kuin meillä on kauneusihanteita ja ihanteita yksilön kyvyille, meillä on myös ihanteita yksilön persoonallisuudelle ja sosiaalisille ominaisuuksille. Länsimaissa arvostetaan ulospäinsuuntautunutta ja itsevarmaa yksilöä.
Ideaaliyksilö on sinut itsensä kanssa sosiaalisissa tilanteissa; hän on seurallinen avoin, leikkisä, puhelias, hauska ja kovanahkainen. Jos koemme, että emme ole seurallisia vaan enemmän varautuneita, jäykkiä, hiljaisia, tylsiä tai herkkiä kritiikille, emme mielellämme osallistu tilanteisiin, joissa nämä ominaisuudet olisivat vaarassa paljastua.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoisilla yli puolella ydinpelko liittyy juuri omien sosiaalisten ominaisuuksien paljastumiseen muille. Taustalla on pelko, että muut arvioisivat heitä heidän sosiaalisten ominaisuuksiensa paljastumisen jälkeen negatiivisemmin.
Sosiaalisten tilanteiden pelossa ei siis ole kyse sosiaalisten tilanteiden pelkäämisestä, vaan pelosta, että tilanteessa paljastuu muille ihmisille taipumuksemme punastua, jännittää, mennä lukkoon tai esimerkiksi herkkyytemme muiden kritiikille.
Itsensä kätkemisen seuraukset
Ennakoiva pelko muiden negatiivista arvioista ohjaa meitä siis kätkemään luonnettamme kuin rannalla kehoamme. Jos koemme, että jossakin ominaisuudessamme on jotakin vikaa, on inhimillistä pyrkiä kätkemään se muilta. Näin pyrimme varmistamaan, että muut ihmiset eivät torju, hylkää tai nöyryytä meitä ominaisuuden paljastuessa.
Kätkemällä itsestämme negatiivisiksi kokemamme puolet pyrimme suojaamaan todellista minuuttamme muiden kritiikiltä ja hylkäämiseltä. Tämä voi saada ihmisen esimerkiksi välttelemään kokonaan tilanteita, joissa omien puutteiden koetaan olevan vaarassa paljastua.
Sosiaalisten tilanteiden pelosta onkin kyse silloin, kun pyrimme hallitsemaan negatiivisten arvioiden herättämiä pelkoja välttämällä tietynlaisia sosiaalisia tilanteita kokonaan. Itse tilanteessa kätkemisen tavoitteeseen voidaan pyrkiä esimerkiksi välttelemällä vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksessa kätkemiseen voidaan puolestaan pyrkiä muuttumalla eleettömäksi, ettei mitään epävarmuutta varmasti vuotaisi lävitse.
Kuitenkin jos merkittävä osa meistä on piilossa koko ajan, yksinäisyydeltä on vaikea välttyä. Jos kykenemme näyttämään itsestämme vain pienen palan jokaiselle ihmiselle, emme voi olla eheänä ja avoimesti omana itsenämme missään. Tämä on tragedia meidän itsemme mutta myös muiden ihmisten kannalta. Myös muut ihmiset menettävät tämän seurauksena läheisen ja aidon yhteyden meihin ja kenties myös hyvän ystävän ja kumppanin.
Jos kykenemme näyttämään itsestämme vain pienen palan jokaiselle ihmiselle, emme voi olla eheänä ja avoimesti omana itsenämme missään. Tämä on tragedia meidän itsemme mutta myös muiden ihmisten kannalta.
Itsensä kätkemisen purkaminen
Olisi hyvä pyrkiä muistamaan, että oman inhimillisyyden paljastaminen muille synnyttää usein psykologista turvallisuutta ja aidompaa ihmiskontaktia, koska myös muut uskaltautuvat paljastamaan omia kipukohtiaan. Tämä puolestaan rakentaa syvempää ja hedelmällisempää yhteyttä ihmisten välille.
Kun näytämme avoimesti omat heikkoutemme muille, joku saattaa joskus huomauttaa meille niistä kriittiseen sävyyn. Tällaisia tilanteita ei kuitenkaan pidä pelätä, sillä ne ovat kuin hierontaa juuri oikeaan kipupisteeseen. Ne opettavat meitä kestämään kritiikkiä paremmin ja poistavat ajan myötä pelkoa muiden negatiivisista arvioinneista. Toisekseen kritiikin sietämisen lisäksi opimme, että kritiikkiin ei kuole. Omien heikkouksiemme näyttäminen muille auttaa meitä lisäksi oppimaan, että muiden ihmisten reaktiot eivät ole hallinnassamme mutta omat reaktiomme niihin ovat.
On hyvä muistaa, että rohkaistuminen ei ole rohkeutta olla jotain, mitä emme ole, vaan rohkaistumista olemaan oma itsemme. Sosiaalinen rohkeus ei ole näyttäytymistä itsevarmana muiden silmissä vaan kykyä paljastaa oma keskeneräisyytensä ja omat inhimilliset haavoittuvuutensa muille ihmisille.
Lisää sosiaalisesta rohkaistumisesta voit lukea kirjasta Rohkaisukirja ujoille.
