Ajatteletko olevasi saamaton ja tehoton, laiska löysäilijä, jos et koko ajan tee ja touhua? Syytteletkö itseäsi laiskaksi? Ajatteletko kaikkien muiden olevan paljon tunnollisempia, ahkerampia ja aikaansaavampia? Koetko, ettet ole olemassa, jos et saa aina jotain aikaan?
Tiedetään, että tunnollisuus on kohtuullisessa käytössä terveellistä. Se tukee solujemme uusiutumista, millä on yhteys terveyteemme ja jopa odotettavissa olevaan elinikäämme. Tunnollisuus vahvistaa hyvinvointiamme kuitenkin vain silloin, kun se on sisältämme kumpuavaa – kun motivaatio tekemiseemme tulee tekemisestä itsestään. Kun tekemisessämme on sykettä ja sydäntä. Aidon tunnollisuuden tunnusmerkkeihin kuuluu myös innostus, joka puolestaan lisää aikaansaavuutta ja onnistumisia.
Ulkoiseen motivaatioon perustuva tunnollisuus puolestaan on haitaksi hyvinvoinnillemme. Ulkoisena motivaattorina voi toimia esimerkiksi alussa mainitsemani vertailu muihin ja heidän aikaansaamisiinsa, kehujen ja arvostuksen hakeminen muilta tai vaikkapa valtaan ja asemaan perustuva päteminen. Kun tunnollisuuden ulkoisena motivaattorina on kehujen ja muiden arvostuksen hakeminen, tunnollisuus näyttäytyy myös miellyttämisenä. Kun kehuja ja arvostusta ei sitten saa tai saa liian vähän, kolkuttaa marttyyriuskin jo ovella.
Epäterve ulkoiseen motivaatioon perustuva tunnollisuus on rankkaa ja rakkaudetonta ja johtaa suorittamiseen, puskemiseen ja täydellisyyden tavoitteluun. Kun itselle asetetut odotukset ovat kovin korkealla ja tarmo ei sitten oikein riitäkään, syyllisyys ja riittämättömyys kalvavat mieltä. Eikä kauaakaan, kun uupumuskin tulee vierailulle vieden viimeisetkin mehutipat.
Sisäisen motivaation pohjalta oman hyvinvoinnin eteen toimiminen, on siis aivan eri asia kuin muiden kiitosta ja arvostusta tavoitteleva suorittaminen. Mutta myös sisältä kumpuavan ahkeruuden ja tunnollisuuden tulee olla tasapainossa huilimisen ja mitääntekemättömyyden kanssa. Jos itselleen ei anna lupaa ottaa iisisti silloin, kun se on tarpeen, seuraukset ovat yleensä vähemmän tervetulleiksi toivotettuja. Huilimisen tarve on tietenkin opittava ajoissa tunnistamaan ja ennen kaikkea tunnustamaan, mikä on tunnolliselle vaikeaa.
Jos vastasit artikkelin alun kysymyksiin kyllä, tässä pohdittavaa, joka auttaa korvaamaan itseäsi löysäilystä soimaavia ajatuksiasi kannustavammilla.
- Mitä ymmärrät ilmaisulla ”riittävän tarmokas”?
- Mikä on mielestäsi löysäilyn ja huilaamisen ero?
- Millaisen lupalapun huilaamiseen voisit kirjoittaa itsellesi?
- Millä sanoilla kiittäisit itseäsi kyvystäsi ottaa iisisti?
Kutsun sinut pohtimaan vielä tunnollisuuden ja huilaamisen olemusta seuraavillakin kysymyksillä.
- Entä jos oikea tunnollisuus ja tarmokkuus ovatkin kykyä rytmittää omaa tekemistä ja huilaamista itselle luontaiseksi ja sopivaksi ja siten omaa hyvinvointia vahvistavaksi?
- Voisivatko ne olla kykyä antaa itselleen tilaa ja aikaa hengittää?
- Voisivatko ne olla myös kykyä kokea itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi ilman suorittamisen tilaa?
Jos haluat ymmärtää ja hyödyntää asenteen ja ajatusten merkityksen elämää, unelmia ja omaa hyvinvointiasi mahdollistavana tekijänä, tutustu Anna itsellesi mahdollisuus -asennekortteihin tai kirjaan Muuta asenteesi, muuta elämäsi.
