Tunnistatko tilanteita, joissa sinua loukataan tai rajojasi ylitetään etkä asetu puolustamaan itseäsi? Saatamme ohittaa sanallisen tölväisyn vaikenemalla, hymähtämällä, heittämällä asian leikiksi, vaihtamalla puheenaihetta tai jollain muulla tavalla. Vaikka sisällä kirvelee emme näytä sitä ulospäin. Annamme kohdella itseämme huonosti.
Loukkaukset ja henkiset tönäisyt ovat joskus tahallisia ja joskus voi olla niin, että meihin jalkansa pyyhkivä tyyppi ei edes tajua tehneensä jotain epäsopivaa. Ellemme puolusta itseämme ja sano ääneen, miten koemme toisen käytöksen hän ei sitä tule ehkä koskaan edes tietämään. Ja joka kerran kun puolustamme itseämme, se on hyvä, itsearvostusta lisäävä viesti myös itseltämme itsellemme ”Olen arvokas ja pidän huolta itsestäni”
Se, ettei puolusta itseään on usein tapa, joka on jatkunut pitkään. Syitä puhumattomuuden taustalla on monia. Kyse voi olla mm. jostain seuraavista:
Lukkoon meneminen
Tilanne on niin kiusallinen ja pelottava, että mieli menee ihan tyhjäksi, eikä keksi kerrassaan mitään sanottavaa siinä hetkessä kun pitäisi reagoida. Sanat ja ajatukset katoavat ja sopivat repliikit saattavat tulla vasta tunteja tapahtuneen jälkeen tai seuraavana päivänä, jos silloinkaan.
Konfliktin pelko
Pelko siitä, että itseni puolustaminen johtaa riitaan saa ohittamaan puolustusta vaativat tilanteet. Ajattelen, että on helpompi nielaista loukkaukset ja rajanylitykset kuin joutua sanaharkkaan.
Omat rajat eivät ole selkeät
Rajojen avulla tunnistan, mikä on minulle hyväksi ja mikä ei; mihin haluan suostua ja mihin en. Rajat kertovat, miten haluan itseäni kohdeltavan. Toisinaan rajat kaipaavat selkeyttämistä.
Kun omat psykologiset rajat ovat selkeät, ne on helpompi ilmaista muille. ”Tuo loukkasi minua” tai ”En halua, että puhut minulle noin” kertovat missä rajani menee. Ja rajojen ääneen sanottaminen lisää itsekunnioitusta.
Pelko tunteen valtaan joutumisesta
Pelko siitä, että sisältä nouseva vahva tunne lähtee viemään tilannetta, enkä kykene kontrolloimaan itseäni saa puristamaan hampaat yhteen ja pitämään sanat sisällä. Pelkään, että viha, kiukku tai pettymys voi saada sanomaan asioita, joita kadun myöhemmin. Saatan sanoa jotain sellaista, mitä en oikeasti tarkoita. Kuvittelen, että on parempi vain purra huulta ja olla hiljaa, etten aiheuttaisi korjaamatonta vahinkoa ylireagoimalla.
Voit tutkia puhumattomuutesi syitä seuraavien kysymysten avulla:
Palauta mieleesi jokin tilanne, jossa et ole puolustanut itseäsi ja rajojasi:
– Mitä tunteita tilanne herätti?
– Mikä sinua tilanteessa loukkasi?
– Mistä tunnistat, jos vuorovaikutuksessa rajasi ylitetään? Nouseeko siinä jokin ajatus, tunne ja/tai kehon reaktio?
– Millaisin sanoin voisit osoittaa rajasi ja puolustaa itseäsi jatkossa?
– Kenen kanssa voisit turvallisesti harjoitella itsesi sanallista puolustamista?
– Kun mietit nyt loukkaavan tilanteen jälkeen: Mitä olisit halunnut sanoa? Mitkä ne sanat olisivat?
– Miten voisit jatkossa tukea itseäsi noissa tilanteissa?
