Naistenkartanon toiminnanjohtaja Anna Vuorio kävi Sanna Wikströmin vieraana Entä jos -podcastissa. Voit kuunnella koko podcastin maksutta lataamalla Hidasta elämää -sovelluksen TÄÄLTÄ. Jos sinulla on jo sovellus, voit kuunnella jakson TÄÄLTÄ.
Anna Vuoriolla on Naistenkartanon vertaistukiryhmien kautta käsitys siitä, kuinka laajasta ja syvästä kokemuksesta riittämättömyydessä on kyse ja miten riittämättömyyden kokemusta kannattaa lähestyä. Podcast on tehty kaupallisessa yhteistyössä Naistenkartanon kanssa, jotta mahdollisimman moni saisi tietoa vertaistukiryhmistä ja niiden keskeisistä sisällöistä.
Sanna: Mistä riittämättömyyden kokemus johtuu?
Anna: ”Ei varmasti ole yhtä syytä, vaan se on kasa erilaisia syitä. Mutta meillä on vahva (1) reippauden ja jatkuvan itsensä kehittämisen ihanne: että ei ole ok vaan ollamöllöttää. Sitten meillä on (2) mahdollisuus vertailla itseämme koko ajan median ja somen kautta muihin. Ehkä tällainen mediaympäristö tuottaa myös aika paljon sankaritarinoita: esitellään poikkeusyksilöistä, jotka on tietysti kiinnostavia tarinoita, mutta minusta se myös kyllä ruokkii sitten niitä riittämättömyyden tunteita.
Sitten riittämättömyys tulee (3) ristiriitaisista rooliodotuksista, koska jonkun mielestähän olet aina vääränlainen. Tietysti se johtuu myös osittain meidän kasvatuksesta. Naisethan kasvatetaan sillä tavalla, että meidän täytyisi laittaa omat tarpeet taka-alalle ja etusijalle muiden hoivaaminen. Se on sellainen perinteinen rooliodotus naisille, että aina pitäisi venyä ja jaksaa sekä pystyä ja muistaa olla vielä lempeäkin – eikä saisi suuttua.
Ja sitten myös (4) erilaiset ulkonäköpaineetkin on aika kovia tänä päivänä. Pitäisi olla kaunis, mutta ei saa olla liian kaunis. Ei ainakaan saa vaikuttaa siltä, että on nähnyt hirveästi vaivaa sen eteen. Ajattelen, että kyllähän siinä helposti menee pää sekaisin. Mikä nyt oikeasti sitten riittää?
Ajattelen, että riittämättömyydessä on ytimessä on (5) kokemus, että olen vääränlainen, mikä panee ponnistelemaan sitten muutoksen tai jonkun paremman minän eteen. Ne vaatimukset, mitä meille kasaantuu, on monesti tosi hankalia. ”
Sanna: Ajatteletko sä, että se liittyy jotenkin tähän aikaa vai onko se aina ollut niin?
Anna: ”Ajattelen, että se liittyy tähän aikaan. Tässä ajassahan on paljon hyvää: meillä on paljon tietoa siitä, mikä tukee meidän terveyttä ja hyvinvointia ja mikä ei. Mutta myös samaan aikaan voi olla (6) vaikeaa yltää niihin kaikkiin tavoitteisiin: montako askelta pitää päivässä kävellä, pitää nukkua hyvin ja pitää vastata viesteihin heti.
Olen ehkä vähän kriittinen liialliseen hyvinvointipuheeseen siinä mielessä, että kun se menee överiksi, niin sehän kääntyy itseään vastaan.”