Mistä yhteys muodostuu ja mitä se tarkoittaa, että on yhteydessä itseensä tai muihin?
En usko, että meille ihmisille on mahdollista elää täysin häiriöttömässä yhteydessä. Se ei ole tila, jonka joskus saavutamme, ja joka ei koskaan sen jälkeen katkeile.
Yhteys ei ole merkki siitä, että olemme vihdoin jalostaneet itsemme paremmaksi versioksi itsestämme. Se on ennemmin polkumme varrelle murusteltua tunnistettavaa kaipausta ja etäistä ymmärrystä siitä, mikä lepää pohjimmaisena.
Yhteys on jotain, mitä on perin hankala pukea sanoiksi. Jopa mahdotonta. Uppiniskaisuuteni ei anna silti periksi, joten haluan yrittää. Ota mitä otat, jätä mitä jätät. En usko, että loppupeleissä omaan tästä yhtään sen enempää tietoa, mitä myös sinä kannat mukanasi.
Minulle yhteys on rakkautta.
Se on selkeyttä ja esteettömyyttä.
Yhteys on vapaa ja vuolas virtaus.
Se riisuu kaikki keinotekoiset identiteetit
ja kurottaa kohti autenttista osaa meissä.
Kohti jotain, minkä tunnistamme.
Yhteys ei kiikaroi menneeseen tai tulevaan,
vaan haluaa pysyä tässä hetkessä.
Yhteys on kuin elämän portinvartija.
Se antaa meille ratkaisevan vihjeen,
mutta emme osaa sitä vielä lukea.
Tunnistamme silti viisauden,
jonka äärellä olemme.
Tunnistamme yhteyden.
Miten löysin yhteyden itseeni?
Minulta kysyttiin taannoin: ”kuinka löysit itseesi yhteyden?”
En ole löytänyt, en ainakaan pysyvästi. Mutta pieninä irti päästämisen hetkinä saan aavistuksen ja tavoitan taajuuden. Joskus se on kuin ohikiitävä henkäys, toisinaan taas vahvempi ja kauaskantoisempi ymmärrys.
Koen yhteyttä itseeni sukeltaessani syvälle järviveteen (vapaasukellus) tai kun ryömin ahtaaseen tilaan kiven alle (luolailu). Niihin hetkiin harvemmin mahtuu muuta, ainoastaan yhteys itseeni ja ympäristöön. Tunnistan saman myös kamppailu-urheilulajeissa, joita menneinä vuosina harrastin. Myös ne kysyivät minua olemaan läsnä ja yhteydessä, sekä itseeni sekä vallalla olevaan hetkeen.
Yhteys itseeni virtaa myös sanojen kautta kirjoittaessani tai lukiessani. Silloin olen yhteydessä sieluuni ja ajatuksiini. Yhteys itseeni tuntuu myös liikkuessani. Kun pelaan tai treenaan, olen yhteydessä sieluuni ja kehooni.
Syvin yhteys itseeni kätkeytyy hiljaisuuteen. Kun ympärillä oleva kohina (sekä fyysinen että henkinen) vaimenee, aukeaa väylä yhteyteen.
Miten olla yhteydessä muihin ihmisiin?
Yhteys muihin ihmisiin kumpuaa sananmukaisesti siitä ymmärryksestä, että meidät on tarkoitettu yhteen, ei eristykseen. Yksinäisyys on nakertava olotila, pitkäkestoisena tuhoava. Muihin yhteydessä oleminen on ensisijaisesti valinta. Valinta avautua ja altistua yhteydelle.
Yhteys kipinöi luvanvaraisessa kosketuksessa, avoimessa kanssakäymisessä sekä katsoessasi toista ihmistä silmiin. Varomaton saattaa nähdä jotain, mikä muuttaa aiemmin opittuja käsityksiä ja vallalla olevia luuloja.
Yhteys kysyy kykyä päästää irti. Se aukeaa ainoastaan silloin, jos suostuu keventämään otetta ja antautumaan sille mikä on.
Olemme monin paikoin rakentaneet maailman (sekä yhteisen että sisäisemme) sen kaltaiseksi, että kestääksemme elää kaiken keskellä, olemme rakentaneet erilaisia patoja. Ne ovat tarinoita ja identiteettejä, uskomuksia siitä, miten meidän kuuluu olla ja elää. Nämä padot estävät virtauksen. Uskomme usein vilpittömästi niiden olevan tärkeitä ja tarpeellisia elämässämme, tuovathan ne tunteen hallinnasta. Siitä, että elämän langat ovat käsissämme.
Silti vasta padon murtuminen ja siitä syntyvä virtaus vie meidät siihen soljuvaan yhteyteen, jossa meidät on tarkoitettu, ja johon meidät yhä uudestaan kutsutaan elämään.
Jotenkin näin sen koen.
Harri-Pekan kirjaan Tunne pelkosi, vapaudu elämään voit tutustua TÄÄLLÄ.
