Voimalliset sanat saattavat jäädä ihmisen mieleen pysyvästi. Sanotaan, että se, mitä sanot lapsellesi, on myöhemmin hänen sisäinen äänensä.
Hidasta elämää -kanavissa kysyttiin huhtikuussa, mitkä lapsuudessa kuulemasi sanat ovat kulkeneet mukanasi ja vaikuttaneet elämääsi myöhemminkin. Monet jakoivat kommenteissaan äitiensä lausahduksia. Osa niistä oli suunnattoman surullisia – ja osa onneksi kannustavan kauniita.
Äiti latisti ulkonäköä
Äitini arvioi ulkonäköäni, että et sinä ole kaunis mutta olet mukavan näköinen. Olen uskonut sen ja tyytynyt olemaan vain mukavan näköinen.
Kun sain 13-vuotiaana ekat silmälasit, sanoi äitini, ettei tuohon naamaan mikään sovi.
Äiti ei uskonut minuun
Äiti on sanonut, ettet sinä flikka osaa edes perunoita pestä.
Äiti hoki, ettei minusta tule koskaan mitään.
“Näistä ei ole ikipäivänä minkään tekijäksi”, sanoi äiti. Monista ajattelemattomista sanomisista juuri tämä suorastaan halvaannutti minut. Se oli niin perin juurin mitätöivä ja loukkaava. Tähän ikään mennessä olen kyllä kuitenkin jo tehnyt kaikenlaista kykyjeni mukaan, tieteen, taiteen ja erilaisten työnkuvien saralla, ja kerännyt kiitettäviä todistuksia monenlaisista asioista. Mutta sisimmässäni asuu edelleen se pieni tyttö, joka on pohjattoman epävarma osaamisestaan minkä tahansa uuden tehtävän edessä.
Äitini sanoi aina, että mene pois siitä, sä et osaa mitään eikä sinusta tule mitään. Väärässä oli!
Äiti vakuutti, että olen arvoton
Äitini sanoi: “Sinähän oletkin vain pelkkä vahinko”.
Äidin sanoja lapsuudestani asti: ”Sinulla ei kakara ole paskankaan virkaa tässä maailmassa.”
Äitini sanoi, että olen isäni moka! Ettei mua ole tänne koskaan haluttu.
Kun pyysin jotain, äiti kysyi: ”Miksi sä sen ansaitsisit?”
Äiti on muistanut sanoa, miten olin pettymys ja välttämätön paha, joka pitää vain sietää, ja miten kukaan ei voi minua koskaan rakastaa.
Äiti kielsi tuntemasta tunteitani
Äiti käski “purra hammasta”, jos tuli itku jostain tehtävästä, jota en osannut. Hän kertoi myöhemmin pelkäävänsä, että jos itken ihmisten edessä, minua kiusataan, ja siksi ajatteli, että tunteiden kurissa pitäminen on paras ratkaisu. Tämä lause on jäänyt päähän, ja aikuisiälläkin koulumaailmassa purskahdan itkuun, kun en jotain osaa, ja häpeän siinä hetkessä sitä, kun en osannut purra hammasta.
Opiskelemaan kun lähdin, tuli ehkä pahimmat äidin sanat: ”Älä nyt noin innostu, kun et tiedä miten raskasta se tulee olemaan.”
Äiti mitätöi kaikin tavoin
Äitini osasi tsempata muistuttamalla, että olin lihava, lahna, laiska, huora – mitä näitä muita kauniita sanoja onkaan.
Äiti teki selväksi jo silloin, kun olin pikkutyttö, etten osaa mitään, en tee mitään (en ainakaan oikein), olen ilkeä ja itsekeskeinen, ruma jne… Se on vaikuttanut ihan koko elämän ajan.
Onneksi äidit ovat sanoneet myös paljon kauniita ja kannattelevia sanoja.
Äiti auttoi luottamaan elämään
Äitini: Asioilla on tapana järjestyä.
Äiti sanoo aina vaikeissa paikoissa, että kaikki kääntyy parhain päin, älä ajattele mitään pahaa vaan asiat kyllä onnistuu.
Äitini sanoi, että luotan sinuun ja se on iskostunut päähäni. Yritän aina olla luottamuksen arvoinen.
Äitini sanoi joskus ensimmäisen eroni aikoihin, että “putoan aina jaloilleni”.
Äiti on joskus sanonut, että tietää, että mä pärjään!
Äiti sanoi, että sinä pärjäät elämässä aina. Se on kantanut läpi koko elämän.
Äiti auttoi tuntemaan itseni riittäväksi
Äiti sanoi: ”Kun parhaasi yrität, se riittää.”
Onneksi äiti aina kannusti, että minusta voi tulla mitä vain ja olen hyvä juuri sellaisena kuin olen. Se paikkasi ilkeiden ihmisten tekosia.
Äiti uskoi, että pystyn mihin vain
Äitini on sanonut, että pystyn mihin vain, mitä ikinä haluan tehdä. Elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta se voima jonka tuon sanominen kerta toisensa jälkeen lapsuudessa sai aikaan, on saanut minut nousemaan aina yhden kerran enemmän kuin olen kaatunut.
Äiti kertoi aina ihmisille tarinaa siitä, kuinka olin nelivuotiaana muutettuamme uuteen kerrostaloon lähtenyt kiertämään korttelia ja esitellyt itseni kaikille vastaan tulleille ihmisille. Hän kertoi sitä minusta ylpeänä, ja se on saanut osaltaan aikaan sen, että kasvoin ihmisistä positiivisesti ajattelevaksi aikuiseksi.
Olen monta kertaa miettinyt, että miksi minulla on niin hyvä itsetunto, vaikka olen kohdannut elämässäni aikamoisia haasteita. Pääsyy on varmaan äidin voimakas tuki lapsuudessa. Hänestä olin ihmelapsi Peppilotta Sikuriina, jolle kaikki oli mahdollista.
Lue lisää uskomusten periytymisestä äiti-tytärsuhteissa: Äitihaava – tyttären raskas perintö.
Kuva: Benjamin Manley (Unsplash)
