Miksi tuntuu niin pahalta, vaikka kaikki on periaatteessa ihan hyvin? Miksi joku kestää vastoinkäymisen paremmin, mutta joku toinen sairastuu samasta kokemuksesta?
Psykologi Meg Arrollin mielestä ongelmien takana voivat olla “pienet traumat”. Ne ovat haavoittavia kokemuksia, jotka ovat näennäisen pieniä, mutta nakertavat salaa hyvinvointiamme. Uutuuskirjassaan Pienet traumat – Henkisten haavojen suuret vaikutukset (Bazar 2024) Arroll kuvaa pieniä traumoja näin:
“Kuvittele, että elämä on purjevene ja seilaat sillä vuodesta toiseen. Ajan myötä veneesi kolhiutuu vasten kiviä, myrsky iskee ja kalat järsivät veneen pohjaa. Kaikki ne kuluttavat venettä mutteivat aiheuta mitään ongelmaa, kunhan vain pysyt perillä vaurioista ja sinulla on työkaluja niiden korjaamiseen. Purjehtiminen on kuitenkin kiireistä hommaa, ja joskus vuoto jää huomaamatta, varsinkin kun vene vaappuu tuulessa ja sateessa. Yleensä vasta sitten, kun ongelmia alkaa ilmaantua – esimerkiksi kun vauhti hidastuu muttet tiedä miksi – huomaat olevasi pulassa. Juuri tällainen on pikkutrauma pähkinänkuoressa.”
Pienet traumat syntyvät pikemminkin hienovaraisista kohtaamisista kuin vakavasta hyväksikäytöstä. Arrollin kuvailemia pieniä traumoja voivat aiheuttaa esimerkiksi varhaisissa kiintymyssuhteissa esiintyneet ongelmat, yksin pärjäämisen vaatimukset lapsuudessa tai lapsen kokemus siitä, ettei hän tule hyväksytyksi tai ymmärretyksi omana itsenään.
Krooniset sairaudet herättivät kiinnostuksen elämän pieniin kolhuihin
Arroll oli uransa alkuvaiheessa mukana tutkimusryhmässä, joka tutki erilaisia kroonisia sairauksia ja niiden vaikutuksia potilaisiin. Hänelle valkeni, että varsinaiset traumat ja tietynlaiset elämäntapahtumat eivät selittäneet monia niistä sairauksista, joita he tutkivat.
“Törmäsin ”pieneen traumaan” psykologi Francine Shapiron teksteissä. Nykyään hänet tunnetaan parhaiten ”silmänliiketerapian” (EMDR) kehittäjänä. Shapiro laajensi trauman käsitettä viittaamaan toistuviin kokemuksiin, joita suurimmalla osalla ihmisistä on ja jotka liittyivät esimerkiksi tunteiden sivuuttamiseen tai välinpitämättömyyteen, nöyryytykseen sosiaalisissa tilanteissa ja perheongelmiin, mutta jotka eivät olleet kyllin vakavia ollakseen suuria traumoja tai tärkeitä elämäntapahtumia.”
Eräässä artikkelissa tutkittiin sekä suuria että pieniä traumoja ihmisillä, jotka kärsivät ärtyvän suolen oireyhtymästä. Arroll odotti näkevänsä tutuksi tulleet johtopäätökset siitä, että suuremmat traumat aiheuttavat enemmän oireita, ja niillä on suurempi vaikutus potilaiden elämään.
Mutta Arroll kertoo, että yllättäen tässä tutkimuksessa juuri pienemmät traumat ennustivatkin ärtyvän suolen oireyhtymän oireita, eivät niinkään suuret traumat tai elämäntapahtumat, vaikka kaikille psykologeille oli opetettu, että juuri ne johtavat huonoon terveyteen. Ne ihmiset, joiden vanhemmat olivat olleet kylmiä tai etäisiä, kärsivät todennäköisemmin vatsavaivoista kuin varsinaista hyväksikäyttöä tai laiminlyöntiä kokeneet. Tämä sai Arrollin kiinnostumaan toden teolla pienistä traumoista ja niiden merkityksestä hyvinvoinnillemme.
Apua saa tarvita ja pyytää
“Harvalla asiakkaistani on jonkin diagnoosin kaikki piirteet, mutta tarkoittaako se, että he eivät tarvitse tai ansaitse apua?”, Arroll kirjoittaa.
“Kaikki tarvitsevat joskus apua, mutta nykyinen keskustelu mielenterveydestä vasta raaputtaa pintaa, ja kuten kaikissa oppialoissa, keskustelu alkaa aina ilmeisimmistä ja vakavimmista esimerkeistä.
Sen jälkeen tieteellisessä tutkimuksessa edetään vähemmän hätkähdyttäviin mutta aivan yhtä paljon huomiota ansaitseviin tapauksiin, olipa aihe mikä tahansa – tässä tapauksessa siis tunne-elämän kipuilu ja tasapainottomuus.”
Psykologi Meg Arrollin uutuuskirja Pienet traumat – Henkisten haavojen suuret vaikutukset kuvailee, millaisia yleisimmät “pienet traumat” ovat, miten ne vaikuttavat elämään ja mitä niille voi itse tehdä.
Löydät kirjan TÄÄLTÄ.
