Herkkyys ja empaattisuus ovat ihmisyyden syvää ydintä, elintärkeitä ominaisuuksia, jotka auttavat meitä näkemään toisemme ja pitämään huolta ihmisistä ja elollisista ympärillämme. Jokainen meistä on omalla tavallaan herkkä ja jokaisesta ihmisestä löytyy kyky myötätuntoon. Toisilla meistä nämä ominaisuudet ovat vain enemmän pinnassa.
Usein puhutaan erityisherkistä ja empaatikoista. Vaikka kyseessä ei ole yhtenäinen ryhmä, joukko ihmisiä, jotka olisivat juuri samalla tavoin herkkiä tai empaattisia, käytän tätä sanaparia kuvaamaan ihmistä, jolla on tavanomaista voimakkaampi herkkyys aistia ympäriltä tulevia ärsykkeitä ja erityisesti tunnetiloja.
Mitä herkemmin aistii toisen, kaukaisenkin kanssaihmisen surun, hädän, kivun tai avun tarpeen, sitä todennäköisemmin haluaa kurottaa kohti toista avun merkiksi. Siksi moni herkkä ja empaattinen päätyy elämässään auttamaan muita tavalla tai toisella, lähisuhteissaan, työssään ja vapaa-ajallaan. Auttaminen on paitsi monelle herkälle ja empaattiselle ihmiselle luontaista, myös asia, joka tuo elämään merkityksellisyyden tunteen. Ja mikäli olisikaan sen kauniimpaa.
Paradoksaalista kyllä, liiaksi ammennettuna herkkyyteen ja empaattisuuteen liittyy myös kääntöpuoli, jossa herkkyys muuntuu turtuneisuudeksi ja myötätunto marttyyriudeksi tai vihaksi itseään kohtaan. Se, että on herkkä aistimaan toisen ihmisen tunnetiloja, tarjoamaan olkapäätään, kuuntelemaan ja olemaan läsnä, ei tarkoita, että ihminen osaisi aina soveltaa näitä jaloja taitoja itseensä. Silti jokainen meistä ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa myös itseltään.
Se, minkä herkkä ja empaattinen taitaa luonnostaan muita kohtaan, on asia, jota moni meistä joutuu opettelemaan suhteessa itseensä. Usein havahtuminen tapahtuu vasta siinä vaiheessa, kun omat voimavarat ovat ylittyneet ja myötätunnon kaivosta on jäljellä enää pohja.
Myös itse olen kokenut hetken, jolloin tunsin olevani veden jakajalla, vain askeleen päässä kyynisyyden sillasta. Muistan miettineeni silloin: Jos jatkan tästä eteenpäin, menetänkö jotain itselleni arvokasta, kadotanko herkkyyteeni lopullisesti? Näin ei onneksi tapahtunut ja päätin hypätä sivupolulle, kunnes myötätuntovarastoni olisivat jälleen täyttyneet.
Vaikka tuollaista lopullista vedenjakajaa ei olisikaan olemassa, ajattelen nykyään, että sisäisten voimavarojen ehtymiseen on parempi reagoida ennemmin kuin myöhemmin. Erityisen tärkeää se on herkälle ja empaattiselle ihmiselle, jolle ihan tavallinen arki maailmantapahtumineen voi helposti keikauttaa mielen hyvinvoinnin pakkaselle.
Miten sitten oppia herkkyyttä ja myötätuntoa itseään kohtaan? Minulle on ollut apua seuraavien taitojen harjoittelusta – ehkä näistä joku voi resonoida myös sinussa.
Nämä asiat auttoivat minua löytämään tasapainon auttamisen ja oman hyvinvoinnin välille:
1. Kehoyhteyden vaaliminen. Keho puhuu meistä jokaiselle, mutta useimmiten olemme oppineet sivuuttamaan, turruttamaan tai ylianalysoimaan keholliset viestimme. Tämä on myös se malli, johon pääkeskeinen, suoritusorientoitunut kulttuurimme kannustaa. Yhteyden löytäminen omaan kehoon vaatiikin usein uudelleen opettelua.
Kuuntelemalla kehoni hiljaisia ja toisinaan äänekkäitäkin viestejä, olen oppinut tunnistamaan paremmin omat rajani enkä enää ylitä niitä yhtä helposti. Luottamus omaan kehoon on opettanut minua myös suojaamaan rajojani tarvittaessa. Pystyn helpommin päättämään, mihin ja kuinka paljon suuntaan myötätuntoani ja tiedän, miten pääsen takaisin rantaan, jos empatian aallot uhkaavat hukuttaa.
2. Menneisyyden painolastien purkaminen. Elämä haastaa meistä jokaista, ja joskus auttajakin on avun tarpeessa. Luontaisen herkkyyden ja empaattisuuden lisäksi mukanamme saattaa kulkea eletyn elämän edestä tunnetaakkoja. Kun ottaa aikaa niiden purkamiseen ja antaa itselleen luvan surra, oppii katsomaan myös itseään myötätunnolla.
Omien tunnetaakkojen äärelle pysähtyminen on tehnyt näkyväksi hädän itsessäni (ei pelkästään muissa) ja muistuttanut, että sisäisen kivun kohtaaminen on yhtä lailla arvokasta. Myös minä olen yhtä arvokas.
3. Oman herkkyyden ja empaattisuuden arvostaminen. Herkistä tunto- ja tunnesarvista tulee helposti omistajalleen taakka, jolloin näitä ominaisuuksia alkaa pitää heikkoutena vahvuuden sijaan. Silloin omaa ydintään saattaa sättiä ja vähätellä, sen sijaan, että todella arvostaisi kykyä olla herkkävaistoinen ja myötätuntoinen.
Vasta kun olen oppinut aidosti arvostamaan tuntosarviani, olen alkanut pitää niistä huolta. Tämä tarkoittaa muun muassa jatkuvaa tasapainon hakemista antamisen ja vastaanottamisen välillä.
4. Itsetuntemuksen tietoinen vahvistaminen. Mitä syvemmin tunnet oman itsesi, sitä helpompi sinun on linjautua ydinarvoistasi käsin ja välttää ns. ”repeäminen joka paikkaan”. Itselleni on ollut tärkeää myös oppia hahmottamaan omaa paikkaani maailmassa ja pohtia, mitkä ovat juuri minun tapojani auttaa, missä juuri minä voin olla avuksi parhaalla mahdollisella tavalla, ja mitkä asiat taas kuormittavat minua liikaa.
Itsetuntemuksen syventämiseen on monia keinoja, kuten lukeminen, kirjoittaminen tai syvälliset keskustelut ihmisten kanssa, jotka tarjoavat sinulle peilauspintaa omaan sisimpään. Myös kaikki mikä auttaa sinua pysähtymään tähän hetkeen ovat portteja itsesi äärelle.
5. Oman henkisen ”avustuspaketin” koostaminen. Herkkyys ja myötätunto ovat ominaisuuksia, jotka tuovat elämään paitsi valtavasti hyvyyttä, myös iloa ja syvyyttä. Niistä on lupa nauttia! Mieti, minkälaisten asioiden äärellä tunnet olevasi eniten elossa ja kutsu niitä lisää arkeesi.
Kaikki, mitä tuo elämääsi lisää läsnäoloa, nautintoa, iloa ja leikkiä toimii henkisenä voimavarana ja auttaa sinua vaalimaan näitä kallisarvoisia ominaisuuksia.
Elämäsi tärkein ja kannattelevin suhde on suhde omaan itseesi – mieleesi ja kehoosi
Kun haluat vahvistaa tätä tärkeää suhdetta ja oppia kuuntelemaan ja tulkitsemaan kehosi viestejä, kurkkaa nämä:
💎 Kotona kehossa – Matka kehon ja sielun sopukoihin on kirja sinulle, joka haluat oppia uusia puolia itsestäsi sekä katsoa syömistä, liikkumista, kiirettä ja suorittamista oman kehon silmin.
💎 Lempeyttä keholle -kortit ovat loistava apuväline itsemyötätunnon harjoittamiseen ja positiivisempaan suhtautumiseen omaa kehoa kohtaan.
