”Rauhoittumisen” vai rauhoittumisen hetkiä?
Minulla oli tilaisuus olla yksin kuormittavan työpäivän jälkeen. Osa perheestä oli muualla, ja sain olla aivan vapaasti juuri kuten halusin. Löysin itseni sohvalta selaamassa puhelimestani pörssisähkön hintaa sekä artikkeleita, joita en oikeastaan halunnut lukea. Pysähdyin onneksi havainnoimaan yhtä asiaa, johon keskittyminen onkin lupaamani yllättävä vinkki:
Mikä oikeastaan aiheuttaa levottomuuteni juuri nyt?
Laskin puhelimen kädestäni ja katselin ympärilleni. Huomasin, että käytävässä palaa kirkas valo. Liian kirkas valo teki oloni epämukavaksi, ja se muistutti minua alitajuisesti siitä, että kohta perhe palaa ja oma rentoutumisen hetkeni loppuu.
Nousin ylös, sammutin valon ja huomasin, että hengitin heti syvemmin ja rennommin.
Sammutin myös olohuoneen valon ja laitoin tulen muutamaan kauniiseen tuikkulyhtyyn. Ilta oli pimeä, ja tuikkujen valo hehkui lämpimänä. Keitin myös kupin maukasta teetä ja nappasin mukaani suolakinuskilla täytettyjä vaahtokarkkeja, joissa on vieläpä suklaakuorrutus. Mitä luksusta!
Istuskelin hiljaa katselemassa tuikkujen valoa ja herkuttelin supervaahtokarkeillani. Tunsin, miten jonkinlainen kehollinen ja tunnepohjainen kireys lähti sulamaan. Jätin puhelimen toiseen huoneeseen, sillä en tarvinnut enää sen tuomaa muka-rentoutumista, joka tyypillisesti jättää minut levottomaksi ja tympääntyneeksi.
Ei tuomitsevasti, vaan lempeästi
Minulle olennaista oli se, etten pakottanut itseäni ”ryhdistäytymään” tai soimannut itseäni puhelimen kanssa pelleilemisestä. Sen sijaan kysyin itseltäni todella lempeästi, mikä saa minut voimaan huonosti sillä hetkellä. Olin lempeä ja kiinnostunut voinnistani, en tuomitseva tai ärsyyntynyt. Tekemäni muutokset olivat lopulta hyvin pieniä ja helppoja toteuttaa.
Tämä oli minulle tärkeä havainto. Olen kasvanut siihen, että asiat pitää ”pistää tapahtumaan”. Lempeyden opetteleminen on ollut minulle pitkä ja kiinnostava matka. Miten paljon paremman tuloksen saankaan olemalla aidosti läsnä, kiinnostunut ja lempeä!
Kunpa pystyisin soveltamaan tätä useammin myös läheisiini. Puhun kiireisissä tilanteissa toisinaan ärtyneesti, koska olen väsynyt ja kuormittunut. Toisinaan suora ”Tee-tämä-nyt” -kommentti toimii, mutta senkin voi tehdä kauniilla äänensävyllä – aina kun vain osaa.
Joskus sorrun luulemaan, että koska toinen on mokannut, minulla on ”oikeus” purkaa stressiäni ranttaamalla siitä, miten paljon lisästressiä hänen virheensä ovat aiheuttaneet minulle. Voit arvata, kuinka paljon se on auttanut rauhoittamaan tilannetta. Onneksi osaan pyytää anteeksi. Osaan joskus jopa lopettaa purkamisen kesken ja tehdä vaikkapa pienen meditaatioharjoituksen.
Toivon sinulle ihania rauhoittumisen hetkiä!
Löydät Mitran ihanan tehtäväkirjan Meidän vuosi – lempeä matka parille juuri TÄSTÄ!
