Tämä kirje on sinulle.
Aloitit matkasi poikana. Sinulla oli isä, jota kenties katsoit ylöspäin, välillä ihaillen, toisinaan taas uhmaten. Sitten aloit erkanemaan hänestä. Opettelemaan omaa tapaasi olla mies. Ehkä pidit jotkut hänen antamansa neuvot, toiset kyseenalaistit ja hylkäsit.
Ja nyt vuosien vieriessä myös sinusta on tullut isä. Eikö ole uskomatonta? Kaikkien niiden käänteiden ja kasvukipujen jälkeen.
Isänä oleminen on elämäsi tärkein tehtävä. Se on etuoikeus, jota ei suoda kaikille. Jotkut meistä tulevat isäksi suunnitellusti, toisille se tapahtuu odottamatta. Yhdelle se on ensimmäinen kerta, toiselle kenties jo viides. Toisinaan vaalimme isyyttä auliisti, toisinaan se tuntuu riippakivenä omassa arjessa.
Yhtä kaikki, isäksi tuleminen on eri asia kuin isäksi kasvaminen.
Se on loppupeleissä valinta.
Isäksi kasvaminen on vaikea ja usein myös perin raskas rasti. Et ole kokemustesi kanssa yksin. Kaiken kuormituksen keskellä kulkee alati pelko siitä, teenkö asioita edes sinne päin vai pilaanko lapseni. Pystynkö välttämään virheet, joita oma isäni teki, mutta myös välittämään kaiken häneltä saamani hyvän?
Kyllä sinä pystyt.
Kuten olet varmasti huomannut, hyvän isyyden ohjeita pursuaa sieltä täältä. Tee näin, näin ja näin – ja varsinkin näin. Muussa tapauksessa lapsesi on vähintään pilalla. Näkemyksillä on usein hyvä tarkoitusperä, mutta usko pois, et määritä lastesi tulevaisuutta, vaikka annoit heille tänään aamiaiseksi luomuomenan sijasta Marianne-karkin (en suosittele tätä silti toistuvana tapana). Sillä ei myöskään ole väliä, onko sukat puettu oikein päin tai ovatko ne edes samaa paria.
Kuten tiedät, ne harvemmin ovat.
Välillä myös me isät olemme väsyneitä ja känkkäränkkiä, jolloin äänenpaino saattaa nousta tai suusta sinkoilla sammakoita. Se harmittaa joka kerta, koska seesteisen ja tammen lailla järkähtämättömänä seisovan isän ihanne on iskostettu mielen sopukoihin. Anteeksi pyytämisen taidon omaava isä valaa betonia lapsensa elämän polulle.
Pidäthän huolta myös itsestäsi? Uhriutuva tai toimintakyvytön isä ei ole siististi cool. Viesti myös tarpeistasi ulospäin.
Tiedän, se voi tuntua toisinaan ylitsepääsemättömän pelottavalta. Mitä jos sinua ei oteta tosissaan? Jopa syyllistetään? Isänä oleminen on herkkää hommaa, siihen kohdistuva kritiikki osuu aina jonnekin keskivertoa syvemmälle.
Ajattele silti, kun viestit oman hyvinvointisi puolesta, et tee niin pelkästään itsesi vaan myös lastesi puolesta.
Meidät isät nähdään usein äitiä rennompina. Ostamme lapselle kivoja juttuja ja järjestämme jännää tekemistä. Sirkustirehtööri on rooli, joka on toisinaan ihan mukana pukea ylle. Meillä isillä(kin) on silti yksi oleellisempi tehtävä: olla läsnä.
Tunnistat varmaan tilanteita, joissa ulkopuolelta tulevat puitteet ovat kunnossa, mutta koska et ole läsnä (kännykkä, tiedän, minäkin räplään sitä), kakarat hyppivät seinille. Eivät pahuuttaan, vaan koska janoavat läsnäolon tunnetta.
Sitä, että isä on!
Tiedän, että haluat olla hyvä isä lapsillesi, mutta resepti tuntuu toisinaan hankalalta toteuttaa. Tiedtäkö, luulen, ettei moista edes ole. Sovelletaan siis parhaamme mukaan. Paradoksaalisesti olet myös keskeneräisenä täydellinen isä lapsillesi. He eivät kaipaa turbomiestä (Jonnet ei muista) vaan isän, joka on siinä.
Sinulla on kaikki taito ja täysi oikeus olla juuri sellainen isä, millainen itse haluat lapsillesi olla.
Jään itse usein kiinni siitä, että teen vanhemmuudesta lähtökohtaisesti raskasta. Olen huolissani, aikataulutan, suunnittelen ja valvon järjestystä. Tähän päälle koko oman elämäni ja puolet ympäröivän maailman taakasta, niin siinähän ollaan.
Olen löytänyt tähän avaimen. Keinon siihen, kuinka palaan nopeasti sellaiseen läsnäoloon, jossa on tilaa kohdata omat lapseni.
Katson heitä silmiin.
Naurettavan yksinkertaista. Häkellyttävän helppoa. Äärimmäisen väkevää.
Tämän kirjeen loppuun haluan osoittaa hiljaista kunnioitusta myös isille, jotka eivät saa toteuttaa isyyttään. Teille, keiden fyysistä läsnäoloa rajoitetaan tahtomattanne tai keiden luontaista tapaa toteuttaa isyyttä tallotaan. Myös teille, ketkä ette näe lapsianne koskaan, mutta kaipaatte heitä silti päivittäin.
Tilanteenne on kohtuuton ja synnyttää paljon häpeää. Älä jää yksin sen kaiken keskelle. Isyytesi on arvokas ja sinua tarvitaan!
Hyvää isänpäivää!
-Harri-Pekka
Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.
