Äitihaavaa ei olisi olemassa ilman äitimyyttiä. Äitimyytti on kulttuurissamme eräänlainen uskomusten ja merkitysten tiivistymä, joka määrittelee, millainen äidin kuuluu olla:
Nöyrä, vaatimaton palvelija, joka ei pyydä itselleen mitään.
Uhrautuja, joka asettaa muut itsensä edelle ja venyy aina pidemmälle, kuin mihin voimavarat riittäisivät.
Loputtoman laupias, pyhä hahmo, joka ei tunne vihaa eikä muitakaan negatiivisena pidettyjä tunteita – hän on täydellinen, kaukana inhimillisestä.
Äitimyytti määrittelee myös, miten äitiin kuuluu suhtautua: kiitollisena ja nöyränä. Siksi moni ei uskalla edes ajatella, että äidissä voisi olla mitään vikaa. Tyttären on vaikea sallia itselleen kipua suhteessa äitiin, sillä se aiheuttaa helposti syyllisyyttä.
Samalla äitimyytti on ajanut äidit ahtaalle. Monet naiset ovat joutuneet uhraamaan toiveensa ja intohimonsa toteuttaakseen kulttuurin määrittelemää naiseutta ja äitiyttä.
Äideillä ei ole ollut valinnanvaraa eikä tilaa virheisiin. He eivät ole saaneet tilaa tunteilleen ja tarpeilleen. Ympäriltä ei ole saanut tukea kipuiluun.
Äitihaavasta puhuminen ja äitihaavan hoitaminen on samalla äitimyytin murtamista.
Miksi äitimyytin murtaminen hyödyttää myös äitejä?
– Riittämättömyydestä puhuminen on kokonaisvaltaisesti hoitavaa kaikille naisille. Ahdas naisen malli on saanut aikaan tiukat raamit, joihin yritämme yhä usein ahtautua. Moni pyrkii elämässä jatkuvasti täydellisyyteen, ja keskeneräisyytensä kohtaaminen aiheuttaa kokonaisvaltaisen epäonnistumisen tunteen. Kun naiset alkavat murtaa odotusten ja velvollisuuksien raameja, he tekevät samalla kaikille naisille tilaa olla omia itsejään.
– Äitihaavaa hoitaessa paitsi tytär, myös äiti voi oppia kunnioittamaan omia tarpeitaan. Äidin ei tarvitse loputtomiin uhrata itseään, vaan hän saa huomioida itsensä ja olla välillä vastaanottajan roolissa putoamatta kuitenkaan marttyyrin rooliin (joka usein kuuluu äitihaavaan).
– Äidit saavat tilaisuuden tarkastella kipukohtiaan, kuten suhdetta omaan äitiinsä. Lapsuudesta ja omalta äidiltä on todennäköisesti omaksuttu paljon uskomuksia, joiden mukaan on ehkä pitänyt elää – mutta niistä voi vapautua myöhemmälläkin iällä.
– Kipukohtien käsittely purkaa vaikeita, raskaita tunnekerroksia, kuten pelkoja, syyllisyyttä ja häpeää. Liian moni nainen kyseenalaistaa jatkuvasti itseään, tuntee syyllisyyttä unelmistaan tai häpeää sitä, ettei ole onnistunut vastaamaan kulttuurisia naiseuden ja äitiyden ihanteita.
– Uhriutumisen sijasta äiti voi – tyttären tavoin – alkaa vahvistaa omaa voimaansa. Vaikka äiti olisi nuorena kasvanut kapeaan naisen malliin ja uhrautujan rooliin, jossa hän on kokenut olonsa voimattomaksi, hänellä on missä tahansa iässä mahdollisuus ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja oman elämänsä suunnasta.
Katri Syvärisen menestyskirja Äitihaava – tyttären raskas perintö on auttanut jo tuhansia naisia ymmärtämään itseään ja äitisuhdettaan. Tutustu ja tilaa!
Kuva: Katherine Hanlon (Unsplash)
