Oletko asemassa, jossa joudut selvittämään riitoja? Ainakin esihenkilöt, opettajat ja johtajat joutuvat ajoittain sovittelemaan riitatilanteita. Haluan jakaa kolme vinkkiä, joiden uskon auttavan sinua konfliktien selvittelyssä.
1. vinkki: Keskity siihen, mitä ei voi kyseenalaistaa
Riitojen selvittelystä tulee usein tuskaista siksi, että se ajautuu kilpailuksi, jossa osapuolet koettavat selvitä voittajana. Kumpi on oikeassa? Kumpi on syyllinen? Kumpi on tehnyt pahemmin? Riitelymalli, jonka moni on omaksunut, perustuu kyseenalaistamispeliin, jossa kuuntelemisen motiivina on toisen näkemysten kumoaminen ja voittaminen. Ja jos asialinjalla ei näytä tässä pelissä voittoa irtoavan, on moni valmis viemään riidan identiteetin tasolle ja kyseenalaistamaan toisen osapuolen älykkyyden tai mielenterveyden.
Yksi miina, joka voi johtaa kyseenalaistamispeliin, on kysymys riitaan johtaneista tapahtumista. Kuka teki mitä? Olen monet kerrat istunut kuulemassa, kun riidan osapuolet väittelevät siitä, mitä tapahtui. Tarinat voivat olla hyvin erilaisia ja näkemykset tapahtumista kaukana toisistaan. Tällöin yhdessä sen selvittäminen, mitä on tapahtunut, ei ole mielestäni oleellista.
Yleensä pyrin aina tapaamaan riidan osapuolet erikseen ennen yhteistä tapaamista. Tämä siksi, että yksilötapaamisissa voi käydä läpi tapahtunutta ja kuulla erikseen, minkälaiset tarinat riidasta osapuolilla on. Jos tarinat ovat riittävän lähellä toisiaan, se voi helpottaa sovittelua ja tapahtumista puhuminen olla yhdessäkin tarkoituksenmukaista. Mutta jos tarinat ovat kovin erilaiset, voi yhdessä tapahtumien läpikäyminen olla katastrofi.
Ja toisaalta: mitä objektiivisen tilannekuvauksen luominen tilanteesta lopulta antaa sovittelulle? Ei mielestäni kovinkaan paljoa, sillä paljon oleellisempaa on päästä avaamaan vaikutuksia, tarpeita, tunteita ja seurauksia, jotka riita on tuonut osapuolille. Riita on voinut esimerkiksi saada välttelemään kahvihuonetta tai eristäytymään muista. Se on voinut nostaa esiin, ettei yhteisössä toteudu yhdenvertaiset arvot. Se on voinut uuvuttaa. Tällaisten kokemusten jakaminen voi auttaa sovinnon löytämistä. Mutta sekin on hyvä muistaa, ettei ketään saa pakottaa avautumaan kivuistaan riidan sovittelussa.
Jos sovittelija pyrkii objektiivisen tilannekuvan luomiseen, on vaarana se, etteivät osapuolet koe tulevansa kuulluksi. Siksi objektiivisuutta oleellisempaa on keksittyä subjektiivisiin kokemuksiin ja näkemyksiin, tehdä niille tilaa ja sallia niiden ilmaisu siten kuin kukin kokija haluaa itseään kuvata. Minkä verran menneitä tapahtumia tai kokemuksia sitten tarvitsee käydä läpi, on hyvin tapauskohtaista.
2. vinkki: Keskity tulevaan ja nimenomaan käytännön ratkaisuihin
Moni riita saa osapuolet uskomaan, ettei mikään tule muuttumaan ainakaan hyvään suuntaan. Kun tapahtumat toistuvat riittävän usein, häviää luottamus siihen, että voisi itse muuttaa toimintaa. Siksi sovittelijan on tärkeä luoda toivoa siitä, ettei huomisen päivän tarvitse olla samanlainen kuin eilisen – muutos on osapuolten käsissä.
Klassinen sovittelijan ohje on, ettei riitaa saa varastaa riidan osapuolilta. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei sovittelija saa antaa itse omia ratkaisuehdotuksiaan riitaan, vaan hänen tehtävänä on auttaa osapuolia löytämään omat ratkaisunsa. Klassinen on myös se perusoikeus, joka monessa riidassa nousee esiin, kun jompikumpi tai molemmat osapuolet toteavat vievänsä riidan oikeuteen. Juridiikkaan turvautuminen on aina mahdollista, mutta se ei useinkaan avaa niitä lukkoja, jotka sovittelemalla voidaan ratkaista.
Lopulta riidan sovittelun ytimessä niin koulussa kuin työpaikoillakin on käytös, joka takaa rauhan. Käytöksessä on kyse konkreettisista ratkaisuista, jotka voivat olla alkuun vain pieniä askelia kohti parempaa. Näiden askelien etsiminen riidan osapuolten kanssa on mielestäni sovittelussa keskeisintä ja siksi sen eteen on tärkeä nähdä vaivaa. Opettajan tai pomon taholta käskytetyt toimintaohjeet ovat tässä vaiheessa yhtä tyhjän kanssa. Myöskään sellaisiin konkretiaa uupuviin latteuksiin kuten “käyttäydytään kunnolla”, “puhutaan kauniisti” tai “ollaan ihmisiksi” ei kannata keskittyä. Askeleet kohti rauhaa löytyvät vain mahdollisimman konkreettisista toimista, jotka riidan osapuolet keksivät itse ja ovat valmiit toteuttamaan.
Vielä ei eteeni ole tullut sellaista riidan sovittelua, jossa osapuolet eivät olisi tehneet mitään omaa rauhan kokemusta edistävää ennen sovittelun aloittamista. Puheluihin vastaamatta jättäminen, sairauslomalle jääminen, kaveripiirin vaihtaminen tai tilanteesta puhuminen jollekin toiselle ovat kaikki keinoja, jotka voidaan nähdä rauhan tavoitteluna, vaikkeivät ne aina olisikaan yhteyttä edistäviä. Ne kertovat kuitenkin siitä, että rauha on arvokas tavoite. Toki samaan aikaan on voinut tapahtua myös riitaa pahentavia asioita, mutta sovittelussa on tärkeä löytää jo tehtyjä ratkaisuja, jotka voivat jatkossakin tukea osapuolia matkalla rauhaan.
Joskus tilanne voi olla se, että oikeasti hyvä ratkaisu on osapuolten lähteminen ihan eri suuntiin. Mikä osapuolten ratkaisu sitten onkin, niin sitä tulee kunnioittaa. Sovittelijan voi olla vaikea suostua luopumaan omista riidan ratkaisuideoista varsinkin, jos hänelle jää olo, ettei osapuolten esittämät ratkaisut ole riittäviä. Näissä tilanteissa on tärkeä luottaa siihen, että isompia askelia otetaan joskus myöhemmin kun niiden aika on.
3. vinkki: Usko hyvän voimaan, sano hyvä ääneen ja pyri olemaan hyvä
Riita vaikuttaa aina työpaikan tai luokan ilmapiiriin. Siitä todennäköisesti puhutaan ja sen lähellä olevia henkilöitä yritetään saada ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Tämäkin on täysin luonnollista, koska ihmiset ovat laumaeläimiä – ja tämä ulottuvuus olisikin tärkeä valjastaa edistämään sovintoa. Riidassa on usein enemmän osapuolia, jotka voivat vaikuttaa sen ratkaisemiseen kuin ne, jotka kutsutaan pomon tai rehtorin puhutteluun.
Ilmapiiri syntyy ääneen sanotuista asioista ja käytänteistä, jotka yhteisössä vaikuttavat. Jos työyhteisössä tai luokassa ilmenee kiusaamista tai syntyy riita, olisi tärkeä luotsata koko yhteisö tukemaan rauhaa. Tämä voi tapahtua myös täysin ilman ongelmapuhetta eli riidan julkista setvimistä. Jos yhteisössä sanotaan ääneen hyviä asioita ja toimitaan niiden mukaisesti, on sillä positiivinen vaikutus myös riitojen ratkaisuun.
Eräässä johtamisen oppaassa todettiin, että kun yrityksessä tapahtuu jokin epäonnistuminen, johtajan tehtävä on ottaa vastuu tapahtumasta syyttämättä työntekijöitä. Jos yritys onnistuu, on johtajan tehtävä kiittää työntekijöitään ja korostaa heidän onnistumistaan. Vaikkei konflikti tai riita ole sinänsä epäonnistuminen, voi se huonosti selvitettynä johtaa siihen. Hyvin selvitetty riita taas on yhteinen onnistuminen.
Luovuttamaton usko siihen, että riita saadaan sovittua ja jokin ratkaisu löytyy, on tärkeä sanoa ääneen ehkä montakin kertaa riidan selvittelyn aikana. Se pitää yllä toivoa. Kun etsitään käytännön ratkaisuja, mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja on aina olemassa paljon. Epätoivo voi saada osapuolet luovuttamaan, mutta sovittelijan tehtävä on auttaa osapuolia näkemään valoa tunnelin päässä. Sitä voi tehdä esimerkiksi osoittamalla luottamusta siihen, että riidan osapuolet pystyvät ratkaisemaan tilanteen.
