Joskus tunnemme itsemme lamaantuneiksi suurten tavoitteiden edessä. Tai suhteellisen pienessäkään asiassa emme pääse eteenpäin, koska emme vain löydä ulospääsytietä. Tai arjessa emme saa aloitettua yksinkertaistakaan tehtävää, koska emme vain onnistu tarttumaan asioihin.
Usein olemme jumissa myös valintojen ja päätösten edessä. Päätösten tekeminen voi tuntua kohtuuttoman vaikealta. Sillä mitä lähemmäksi päätöksen tekemistä tullaan, sitä suuremmaksi kasvaa pelko epäonnistumisesta tai väärästä valinnasta. Varsinkin, jos päätettävällä asialla on iso merkitys omassa elämässä.
Jumiutumisen voi havaita myös porukassa tai työtiimissä, jossa pyritään ideoimaan uudenlaisia ratkaisuja vanhaan ongelmaan tai yritetään löytää uudenlaisia näkökulmia asiaan. Yleensä niin aktiivinen pää on totaalisen ontto tai korkeintaan siellä pyörii vanha tuttu ratkaisu kuin paikallaan rahiseva levy. Niinpä tuloksena on lamaantunut hiljaisuus.
Mielemme jumiutumisen takana on pelko. Olemme kuin pieniä, kivenkoloon jähmettyneitä liskoja, jotka pelkäävät joutuvansa pedon kitaan. Vaikka evoluutio on tuonut meidät jo kauas kivenkolosta, aivomme osaavat yhä mennä lukkoon pelon aiheuttamasta stressistä. Pelko on kuin se kuuluisa sapelihammastiikeri. Sitä ei parane herättää, jos haluamme löytää ratkaisuja.
Miten hiivitään kohti ratkaisuja ja muutosta
Tärkeää on, ettei yritetäkään ratkaista koko pulmaa kerralla, vaan mennään pienenpieni askel kerrallaan. Kannattaa kysyä itseltään, mikä voisi olla pienin mahdollinen teko, muutos tai valinta, jolla pääsen eteenpäin. Etsimällä mahdollisimman pieniä ratkaisuja aivomme pysyvät rentoina ja luovina.
Kun vastaisuudessa joudut tilanteeseen, joka ei etene tai johon haluat muutosta, niin ohjaa mielesi löytämään mahdollisimman pieni teko tai askel kohti haluamaasi kyseisessä tilanteessa. Pienet askeleet vievät yllättävän tehokkaasti suuriinkin tavoitteisiin.
Voit käyttää pienuuden logiikkaa niin työprojekteissa kuin kotitöissäkin. Olen huomannut sen toimivan niin siivouspäivänä kuin kirjoituskammon iskiessä. Usein se ensimmäinen pienenpieni askel vie huomaamatta seuraavaan. Kun aivot saavat toimia rennosti ja pelkäämättä, niin ratkaisuja ja keinoja rupeaa kummasti löytymään.
Pienuuden voimaa voi käyttää myös tunnetasolla. Silloin kun ei tunnu hyvältä, kannattaa kysyä itseltään: Mikä ajatus tosi minulle tässä tilanteessa hitusen paremman olon? Isoa muutosta ei tarvitse tavoitella, vain pikkuisen parempi olo riittää. Tästä voit lukea lisää aiemmasta blogistani.
Pienuuden logiikkaa sopii myös ihmissuhteiden pyörteisiin. Jos kalenterisi on täynnä etkä ehdi tavata ystävääsi, niin mikä pienenpieni teko kertosi hänelle, miten tärkeä hän on sinulle? Tai mikä olisi se pikkuinen teko, joka saisi kotiin tulevan perheenjäsenen tai puolison tuntemaan olonsa hyväksi ja arvostetuksi?
Tai jos parisuhteessa haasteita ja kaipaa esimerkiksi enemmän hellyyttä tai läheisyyttä, se saattaa tuntua todella suurelta, koko parisuhdetta uhkaavalta puutteelta. Yleensä suuret odotukset ja vaatimukset kaivavat maata jalkojemme alta. Silloin voi kysyä itseltään, mikä olisi se pienenpieni teko, jonka itse voisin tässä tilanteessa tehdä. Usein esimerkiksi läheisyyttä on helpointa lisätä pienesti, kevein kosketuksin.
Myös riitatilanteiden jälkeen voi antaa aivoilleen tehtävän löytää mahdollisimman pieni askel kohti konfliktin sopimista. Kokemukseni mukaan aivot löytävät sen hyvinkin helposti. Suurempi homma on vakuuttaa egolleen, että askel todella kannattaa ottaa. Mutta jos askel on riittävän pieni, egokin lähtee siihen helpommin mukaan.
Pienenpienillä myönteisillä teoilla on valtava vaikutus arkeemme. Pikkuisetkin teot vapauttavat meidät lamaannuksesta ja tekevät meistä aktiivisia oman elämämme toimijoita, mikä lisää itsearvostusta ja hyvää mieltä. Ja jos joka päivä otamme pienenpienen askeleen kohti haluamaamme, vuodessa saavutamme jo merkittävän muutoksen.
Lue lisää siitä, miten voit rentouttaa aivojasi ja voida paremmin kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen
Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ
