Ihminen on rakennettu niin, että pelkojen avulla me selviämme hengissä. Jos polulla vastaan tuleva tiikeri tai karhu ei meitä pelottaisi, elämämme saattaisi olla paljon lyhyempi. Kun pelko liittyy henkiinjäämisviettiin, kannattaa peloista pitää kiinni.
Niin emme jää junien alle, putoa korkeilta kallioilta tai silitä sademetsässä myrkkykäärmettä.
Monesti pelko on kuitenkin joutava seuralainen, joka on mukana tottumuksesta tai jonkin traumatisoivan tilanteen jäämistönä.
Usein pelot liittyvät tulevaisuuteen ja siihen, miten minun käy. Yleensä käy hyvin. Joku sanoi, että lopulta kaikki järjestyy ja jos ei ole järjestynyt, vielä ei olla lopussa.
Aikuisena jo tiedämme, miten paljon turhaa aikaa olemme kuluttaneet tulevien asioiden murehtimiseen ja miten harvoin se on kannattanut.
Rakastan tarinaa, jonka kuulin kerran Muuji-nimiseltä gurulta Intiassa:
Muistatko mikä oli murheesi kolme murhetta sitten?
Entä kaksi murhetta sitten?
Entä sattuisitko muistamaan edellisen murheesi?
No enpä taida.
Miksi siis murehtisit nytkään, sillä seuraavan murheen ryömiessä liiveihin, et luultavasti tule muistamaan tämän hetkistäkään murhettasi.
Tulevien pelkääminen on muutenkin aikamoista ajanhukkaa, sillä meillä ei ole olemassa muuta kuin tämä hetki. Kun sitten pelottavasta tulevaisuudesta myöhemmin tulee tämä hetki, tilanne ei koskaan ole niin pelottava kuin etukäteen pelkäsi.
Monet pelkäävät lapsesta saakka esiintymistä. Se johtuu kenties omasta mielestä pieleen menneestä koulunäytelmästä tai uskomuksesta, että minulle nauretaan. Häpeän pelko vaivaa monia vielä aikuisenakin.
Itseltään tai vaikka lapseltaan voi kysyä, auttaako pelko sinua eteenpäin vai estääkö se sinua tekemästä elämässäsi jotain hauskaa ja mielekästä?
Kukaan ei toivo epäonnistumistasi ja tuskin kukaan nauraakaan, ellet sitten kerro hyvä vitsejä.
Vanhasta tottumuksesta mukana kulkeva pelko ei palvele meitä mitenkään ja se joutaa epävarmuuksien ja väärien uskomusten hautausmaalle.
Toki on pelkoja, joissa on todellisuuden siemen, mutta ne pelot perustuvat epätodennäköisyyksiin. Lentopelkoinen tietää, että putoaminen on mahdollista. Vesipelkoiselle hukkuminen on todellinen uhka.
Pelosta kiinni pitäminen on sallittua, mutta saattaa estää jotain kivaa tapahtumasta. Kenties tällaisia pelkoja voi vähintäänkin pohtia. Mistä ne juontavat juurensa ja miten todennäköistä on, että pahin pelkoni oikeasti toteutuu? Sillä onhan niin, että elämässä saattaa sattua koska tahansa oikeastaan mitä tahansa.
PS. Pidä pelosta kiinni silloin, kun elämäsi on siitä kiinni, päästä muuten irti.
Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaani Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit on humoristinen ja koskettava lastenromaani, joka kantaa voimaannuttavaa viestiä: Herkkyys on voimavara, ja peloista luopumalla voi löytää oman supervoimansa. Kun pääsemme epävarmuuksien yli ja luotamme itseemme, olemme voittamattomia! Kirjan johtotähtenä toimii Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit -kirjasta tuttu herkkä Pilvi Perhonen, jonka avulla kirja pureutuu herkkyyden tunnistamiseen ja herkkyyden näkemiseen voimavarana. Kirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.
