Susanna Ahvalo on luokanopettaja, riippuvuuksien kokemusasiantuntija, mindfulness-ohjaaja sekä Positiivisen psykologian valmentaja PPC®. Erikoisosaamisena hänellä on mindfulness ja addiktiot. Susannan ohjauksen ja valmennuksen keskiössä on positiivinen psykologia, eli kiinnostus siihen, kuinka ihminen löytää kukoistuksensa ja tiedostaa voimavaransa. Susannalla on yritys nimeltä Onnellisuuspaja.
Olen Susanna ja alkoholisti. Jäin koukkuun alkoholiin heti ensimmäisestä humalakerrasta. Olin silloin kaksitoistavuotias. Jo ennen sitä olin kokenut käsittämätöntä vetoa päihteisiin. Ihailin Suosikin sivuilta rokkitähtiä, jotka vaikuttivat elävän vapaata elämää. Minäkin halusin vapautta, joita kapinointi ja vastuuttomuus edustivat. Tunsin olevani vankina omassa päässäni, vaikka olin vapaan kasvatuksen tuotos.
Ensimmäinen humalani liittyy ensimmäisiin rockfestareihini, jossa join itseni muistittomaan ja tiedottomaan kuntoon. Juomiseen liittyi jo heti alusta lähtien salailu ja häpeä. Oli piinaavaa, kun en tiennyt, mitä oli tapahtunut ja kuka minut oli nähnyt sammuneena. Kokemus oli kaikilla tavoin hämmentävä. Olin vasta lapsi. Muistinmenetys, häpeälliset teot ja sammuminen muodostuivat salakavalasti rutiiniksi. Halusin juoda unohtaakseni, juodessa tein häpeällisiä tekoja ja näin sain taas syyn juomiseen.
Olin tiedostamattani addiktion noidankehässä. Kehä jatkoi pyörimistään, kunnes tulin siihen kohtaan elämässäni, jota alemmas en halunnut enää mennä. Sen myöntäminen, että tarvitsen apua sekä nöyrtyminen avun vastaanottamiseen, avasivat tien kohti toipumista.
Yhtä hyvin voisin esitellä itseni moniriippuvaiseksi. Ajan myötä olen tajunnut, että minulla oli riippuvuuksia ennen alkoholia ja niitä on ollut myös sen käytön lopettamisen jälkeen. Ne eivät ole olleet elämässäni pelkästään haittatekijöitä. Jos niitä niistä ei olisi ollut myös hyötyä, en olisi turvautunut niihin. Riippuvainen käytökseni on auttanut minua tulemaan toimeen niiden haastavien tunteiden kanssa, joita en ole pystynyt kohtaamaan. Ulkokuoreni on aina ollut itsevarma ja positiivinen, mutta pinnan alla on todella herkkä tyyppi. Tätä herkkää tyyppiä olen halunnut suojella.
Tiedostaminen, hyväksyntä ja lempeys ovat olleet ne periaatteet, joiden kautta minun on ollut mahdollista luopua addiktiivisesta käytöksestä. Tiedostamisen kautta olen tutustunut niihin prosesseihin ja tekijöihin, jotka minut ovat saaneet ja ovat vaarassa saada toimimaan riippuvaisella tavalla. Sisäinen välillä hallitsematon levottomuuteeni on saanut selityksen ADHD piirteestä. Alkoholi rauhoitti minut.
Elämän alkumetreillä on ollut paljon sellaisia kokemuksia, jotka ovat altistaneet minut riippuvuuksille. Voidaan puhua lapsuusiän traumoista tai haittakokemuksista. Kohtasin lapsena muun muassa vanhempien avioeron, väkivallan pelkoa, läheisten alkoholismia, koulukiusaamista ja läheisen kuoleman.
Gabor Matén sanoin trauma ei ole vain sitä, mitä meille tapahtuu, vaan myös sitä, mitä ei tapahdu. Minä otin aikuisen roolin liian aikaisin. Halusin suorittaa, pärjätä, puskea vaikka läpi harmaan kiven. Näyttää olevani joku, että minut hyväksyttäisiin. Halusin olla täydellinen. Kun tämä ei onnistunut, pakenin addiktiivisen käytökseen.
Juuri tänään olen syvästi kiitollinen siitä, että tiedostamisen harjoittamisen kautta, meditaation ja mindfulnessin avulla, olen päässyt käsiksi siihen, mistä kohdallani on kysymys. Tiedon lisääntyminen, menneisyyteni ymmärtäminen ja itseni hyväksyminen sekä ennen kaikkea itsemyötätunto ovat auttaneet minua tulemaan siksi itsekseni, joksi minun on ollut tarkoitus tulla. Toiveikkaaksi, tietoiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, kokemuksenjakajaksi ja kanssakulkijaksi. Hyväksyn itseni ja olen itseni paras ystävä. Olen saanut sen vapauden, jota päihteistä hain.
