Minua on lapsesta asti vaivannut tunne siitä, että pitäisi olla jotakin enemmän, etten riitä tällaisena kuin olen. Tiedän, etten ole ainut. Riittämättömyys on tunne, joka tuntuu jäytävän lähes jokaista meistä jossain elämän vaiheessa. Jos tuota tunnetta lähtee tarkastelemaan syvemmin, löytyy sen alta usein varsin inhimillisiä kokemuksia kuten pelko hylätyksi tulemisesta.
Kipeän tunteen kohtaaminen on arvokasta ja toimii avaimena entistä myötätuntoisempaan minäsuhteeseen. Joskus on myös helpottavaa katsoa asioita laajemmin ja hahmottaa, mistä kaikesta riittämättömyyden tunne voikaan kummuta. Ehkä ei olekaan sattumaa, että niin moni meistä kipuilee saman kokemuksen kanssa.
Jos katsomme maailmaa ympärillämme, voi huomata, että moni ulkoinen asia suorastaan ruokkii riittämättömyyden tunnetta. Kutistavat normit, kuten oletukset siitä, miltä meidän tulisi näyttää tai miten meidän tulisi elää elämäämme, saavat monet meistä pienentämään itseämme.
Yhteiskunnan rakenteet puristavat meitä eriarvoisin tavoin. Me naiset ja erilaisiin, limittäisiin vähemmistöihin kuuluvat tiedämme tämän. Monilla meistä on kokemuksia tilanteista, joissa emme tulleet kohdatuiksi tasaveroisesti, omana itsenämme.
Myös kulttuurinen ympäristö, tämä aika, jonka pohjavireenä on jatkuva kasvu, kilpailu ja kiihtyvä tahti ohjaavat suorittamiseen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Ei ole ihme, että uuvuttaa ja ajaudumme kuin huomaamatta kauemmaksi omasta ytimestämme.
Ulkoapäin hiipivien vaatimusten, odotusten ja paineiden keskellä on hyvä pysähtyä paitsi tutkailemaan syvempiä tunteitaan myös tarkastelemaan asiaa laajemmin. Ehkä kyse ei olekaan vain minusta, omasta epäonnistumisesta tai siitä, että olisin jotenkin puutteellinen tai vääränlainen. Ehkä se, mikä pitäisi korjata, onkin jossain muualla.
On tärkeää päästä käsiksi siihen, mikä sisällä jäytää ja löytää lempeyttä ja hyväksyntää itseään kohtaan. Yhtälailla arvokasta on hahmottaa, että omat tunteet ja ajatukset eivät ole pelkästään omia. Myös moni muu kokee samoin.
Tämä systeemi, jossa me ihmiskuntana elämme, on monilta osin sellainen, jota ei voi kutsua inhimilliseksi ja kestäväksi. On varsin luonnollista tuntea se nahoissaan. Mutta itsesyytöksien ja jatkuvan piiskaamiseen sijaan, voimme auttaa sulattamaan riittämättömyyden tunnetta tiedostamalla ulkoapäin tulevat kytkökset ja luomalla enemmän tilaa sisäiselle äänellemme, sille, mikä resonoi syvällä ytimessä, kehossa, sielussa ja sydämessä.
Itsensä arvostaminen voi olla vaikeaa, mutta myös radikaalia. Sen tietoinen harjoittaminen voi toimia vastalauseena yhteiskunnan puristaville rakenteille ja järjestelmälle, joka ei aina tunnu suinkaan olevan ihmisyyden puolella. Se voi auttaa meitä paitsi voimaantumaan sisäisesti myös herättämään kipinän, jota tarvitaan yhteisen muutoksen tekemiseen. Sillä jokaisella meistä on synnyinoikeus tuntea oma valonsa ja voimansa, ja jokaisen meistä liekki voi olla osaltaan muuttamassa tätä maailmaa kohti parempaa, kukin omalla ainutlaatuisella tavallaan.
Muistathan, että sinä olet arvokas ja sinua tarvitaan.
Seuraavat 3 voimarunoa ovat sinulle sisko, jotta muistaisit syvimmän olemuksesi:
Lisää voimarunoja löydät runokirjasta Sielun sopukoita – Voit olla säröillä ja silti säihkyä:
