Kun toinen loukkaa eli kun koemme tulevamme loukatuksi, meillä on useampi mahdollinen tapa reagoida, joista kaksi voivat olla vahingollisia joko itsellemme tai muille.
-
Samalla mitalla takaisin
Kun meihin sattuu, nopein reaktio voi olla hyökkäävä puolustus. Kun toinen hyökkää, hyökkäämme takaisin. Annamme samalla mitalla, jotta vaaka saadaan tasaan. Useissa yhteyksissä olemme oppineet korrekteiksi, jolloin annamme sitten samalla mitalla takaisin selän takana. Läheisissä suhteissa reaktio saattaa kuitenkin päästä valloilleen. Samoin netissä.
Tunteeseen reagoiminen saattaa hetkellisesti helpottaa oloa mutta jäädä kuitenkin kalvamaan mieleen ja kehoon. Se myös vahingoittaa ihmissuhteita.
-
”Ei tunnu missään”
Moni sanoo, ettei välitä. Tai että jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä. Ja kuitenkin sanojen takana, syvällä sisimmässä, loukkaus tuntuu. Loukkaus ei ole loukkaus, jos se ei tunnu.
Sisään painetut kokemukset ja tunteet alkavat kertyä ja painaa. Jos niitä ei edes myönnä itselleen, yhteys omiin tunteisiin ja itseen katkeaa.
-
Oman tunteen kommunikointi
Kun toinen loukkaa, kannattaa se sanoa ääneen. Ei huutaa vastasolvauksia vaan sanoa vaikka että ”minusta tuntuu pahalta tuo, mitä sanoit”. Kun kertoo omista tunteistaan, toinen ei voi sanoa, että se on väärin. Jos mahdollista, voi jatkaa: ”Minua loukkasi tuo, mitä sanoit, koska se osui kipeään kohtaan. Sellaiseen kohtaan, jonka kanssa olen kipuillut pitkään.”
Kun kuulet itsesi kertovan, miltä sinusta tuntuu, sinä itsekin alat kuulla, että kokemuksesi on totta. Se on tärkeä. Se tulee keskusteltavaksi ja ymmärrettäväksi. Parhaassa tapauksessa ääneen sanottua kokemusta voi pohtia yhdessä toisen ihmisen kanssa, kun se on tuotu esiin.
