Tiedätkö, miltä tuntuu elää näkymättömän ja kroonisen kivun kanssa? Omasta kokemuksesta tiedän, että useimmiten yksinäiseltä sekä enemmän tai vähemmän tuskaiselta ja uuvuttavalta. Läheskään aina tämä kokemus ei kuitenkaan näy ulospäin.
Mitä on krooninen kipu?
Kroonisella kivulla tarkoitetaan pitkäaikaista kipua, joka kestää kauemmin kuin 6 kuukautta, tai kauemmin kuin kudosten normaalin parantumisajan verran. Krooninen kipu on osa minun elämääni. Sairastan fibromyalgiaa, joka on kipu- ja uupumusoireyhtymä, jossa keskushermostossa ja kipuradoissa on pysyvä säätelyhäiriö.
Kipu on todellista ja se on läsnä niin levätessäni kuin arkiaskareissakin. En esimerkiksi tiedä, miltä tuntuu herätä ilman kipua. Se on usein repivää ja polttavaa.
Vaikka toisen kipua ei voi nähdä tai tuntea, voimme silti kunnioittaa sitä.
Hymyn takana piilossa – silti olemassa
Lempeästi muistutan, että vaikket näe etkä tunne toisen kipua, voit silti hyväksyvä sen olemassa olon ja kunnioittaa sitä. Emme voi tietää, miltä toisesta tuntuu. Uskallan esimerkiksi väittää, että jos et ole kokenut kroonista kipua ja siirtäisin nyt oman olotilani sinulle, ihmettelisit, miten jaksan päivästä toiseen?
Vastaus tähän on yksinkertainen: ei ole muita vaihtoehtoja. Joten tiedän, että sinäkin jaksaisit, vaikka se uuvuttavaa olisikin. Mutta uuvuttavaa on myös se, että kipua vähätellään tai sitä ei uskota todeksi. Koska me kivun kanssa elävät pystymme hymyilemään kivusta huolimatta, se ei tarkoita, ettemmekö siitä kärsi tai sitä myös sure.
Kipu on myös hyvin subjektiivinen ja suhteellinen kokemus. Tarkoitan, että se kipu, joka toiselle on kipuasteikolla 1-10 tänään ”vain 6” – voisi olla jollekin toiselle täysin sietämätön kymppi. Koska kipuun myös tottuu ja sietokyky kasvaa, kivun kanssa oppii myös elämään. Ei se silti lakkaa olemasta.
Kipu voi olla myös henkistä ja tuntua silti fyysisesti kehossamme. Ja jättää myös jälkensä.
Kivusta toipuminen
Omista kipukohdistani ja tunteistani kirjoittaminen on ollut itselleni tärkeä osa omaa toipumisen ja lempeyden matkaani. Osa omaa kasvutarinaani. Se on ollut keino kääntää kipeät tuntemukset sekä kokemukset vahvuudekseni ja ammentaa niistä voimaa. Tehdä niistä samalla näkyviä ja kertoa, miltä kipu tuntuu.
Kun oivalsin, että voin tällä tavoin valjastaa kaiken kokemani ja tuntemani voimavaraksi sekä sisäiseksi viisaudeksi (ensin itselleni, mutta samalla myös muille) minulle aukesi ihan uudenlainen maailma: syntyi merkityksellisyyden tunne, jota en ollut aiemmin kokenut.
Tämä käänteentekevä oivallus on myös auttanut selviämään vaikeista hetkistä ja hyväksymään ne lempeämmin. Kipua harvoin voi sammuttaa eikä sitä pidäkään tehdä, vaan se kannattaa rohkeasti tuntea.
Koska kipuun myös tottuu ja sietokyky kasvaa, kivun kanssa oppii myös elämään. Ei se silti lakkaa olemasta.
”Vahvuus, jonka tunnet huomenna”
Olen löytänyt tavan kohdata henkistä kipua aiheuttaneet menneisyyteni traumat ja muuntaa ne vähitellen voimavaroiksi. Polullani kaikki ei ole mennyt, kuten olisin joskus toivonut; monenlaisia kapuloita on heitetty rattaisiin. Nyt kuitenkin koen, että olen kulkenut tämän polun syystä.
Ehkä kaiken piti mennä juuri näin. Jos en olisi kulkenut niitä vaikeita ja kipeitä polkuja sekä ylittänyt esteitä – en ehkä olisi se lempeämpi minä, joka tänään olen. En olisi yhtä vahva eikä itsetuntemukseni olisi hioutunut niin tarkaksi.
Nyt yritän tehdä saman fyysisen kivun kanssa. Kun uskallan kohdata kaiken pahan olon ja epämukavat tunteet, pääsen helpommin myös päästämään niistä irti. Pääsen oppimaan itsestäni lisää ja löydän joka kerta helpommin tieni itseni puolelle.
Lempeys, itseä ja myös muita kohtaan, auttaa niin fyysisen kuin henkisen kivun hyväksymisessä sekä tunnetaidot kipukokemuksen kanssa selviämisessä. Olen löytänyt työkaluja, joilla pärjään kivun kanssa.
Tärkeintä on kohdata kipu ja antaa tunteille tilaa – kuunnella, mikä niiden viesti on. Se kipu, jonka tunnet tänään, on vahvuus, jonka tunnet huomenna – älä annan kenenkään vähätellä kokemaasi.
Oletko jo ladannut Annukan maksuttoman Lempeyden työkirjan? Voit ladata sen täältä!
