Lapsuuteni jokaisena päivänä sinä olit vihainen
Pelkäsin sinua niin paljon etten voinut näyttää edes pelkoani
Vihasi pelotti silloinkin kun olit iloinen – tai poissa
Teki mieli jäädä huoneeseeni ikuisesti
Ja niin melkein teinkin
Kaikissa oli niin paljon vikaa, tietenkin
Haavasi kaiken keskiössä, ilman apua, puuttumista
En syytä sinua kaikesta, oli muutakin, aina on
Mutta tiedän, mikä olin ilman sinua
Ja se lapsi olen edelleen
On rauha ennen sotaa ja rauha sodan jälkeen
Kerran sota meissä kaikissa, niin elävä, palava ja tappava
Minulle tapahtui se
Kuolin ja synnyin uudelleen, yhden elämän aikana
Joka jatkuu nyt täällä jossain, rakkaudessa, uudella tasolla
Taivas on olemassa
Silti jokin vaimea muisto elää yhä minussa
Se ei tahdo kostaa, ei se tahdo mitään sinusta
Se on tarina ja tunne, joka haluaa runona purkautua
Muutos on niin suuri, rauha niin koskettava
Minulla on kaikki hyvin
Mutten vieläkään sitä täysin oivalla
❤️:lla Riikka
Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.