Narsistinen ihminen on erityisen taitava tarinankertoja. Hän kertoo esimerkiksi aikuisten satuja siitä, millainen hirviö hänen eksänsä oli. Hän kertoo makeita, ihmisten draaman nälkää ruokkivia yksityiskohtia eksään ja yhteiseen elettyyn elämään liittyen. Hän mustamaalaa ihmisiä, jotta välttyy jäämästä kiinni pahoista teoistaan. Jos ei ymmärrä, tiedosta, tajua olevansa narsistin tarinankerronnan uhri, saattaa kuulijalla herätä syvää myötätuntoa tuota reppanaa kohtaan, joka elämä on kohdellut niin kovin julmasti. Narsistinen totuus uppoaa niihin, joiden sydän sykkii syvää myötätuntoa. Narsisti esiintyy usein uhrina ja kerää mielellään empatiapisteitä – hän elää niillä.
Mutta. Narsistin tarinoissa on poikkeuksetta sama juonne ja juoni. He uloskirjaavat itsensä näistä tarinoista ulos. Kaiken runoilun tavoitteena on saada kuulija ja näkijä katsomaan muualle kuin häneen ja hänen pöyristyttävään toimintaansa.
Narsisti kertoo mielellään siitä, miten hänen eksänsä käyttäytyi. Kuulija ei ehkä tajua, että uhrin käytös, joka voi olla hyvinkin totta, on seurausta henkisestä väkivallasta ja julmuudesta, jota on sellaisen vaikea käsittää, joka ei ole kokenut, mitä on elää narsistisen persoonan kanssa. Näin hän kääntää kuulijan katseen ”sekopäiseen ja hulluun eksään” ja pesee itsensä puhtaaksi siitä, mitä todella tapahtui. Ikävää on se, että narsistinen persoona uskoo itsekin omiin tarinoihinsa.
On tärkeää oivaltaa, että narsistin uhri käyttäytyy aina tietystä syystä: häntä on kohdeltu kaltoin, on mitätöity, väheksytty, tehty näkymättömäksi, häneen, hänen lapsiinsa, usein myös lemmikkieläimiin, on kohdistettu henkistä ja joskus myös fyysistä väkivaltaa. Narsismi aiheuttaa traumajäljen, joka alkaa näkyä, jos parisuhteesta puhutaan, jo suhteen aikana ja oireilee vielä pitkään suhteen jälkeen. Näitä oireita ovat esimerkiksi univaikeudet, ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset, pelot ja niin edelleen.
Narsisti peittelee aina omia tekemisiään. Hän pyrkii kääntämään huomion pois jostain, missä on hänen toimestaan tapahtunut todellista vääryyttä. Katsojan huomio kiinnittyy luonnollisesti sinne, mihin suuntaan osoitetaan eikä siihen, joka asioita osoittaa. Tämä toiminta on narsistisille ihmisille hyvin tyypillistä ja aiheuttaa ihmisissä paljon hämmennystä, outoa oloa ja kysymystä siitä, mikä on totta ja mikä ei. Tästä niin kutsutussa sumuttamisessa on kyse.
Narsisti toimii ihan oikeasti näin: näytellessään hyvää ihmistä ja hyväntekijää, hän peittelee jotain omassa elämässään. Aina kun narsistinen persoona syyttää toista ihmistä jostain, puhuu hän oikeasti itsestään. Aina. Jokainen syytös pitää sisällään julman tosiasian hänestä itsestään. Narsistin maailmaan ei muuta mahdu kuin hän itse ja omien kasvojen suojeleminen.
Narsisti pesee itsensä puhtaaksi omissa tarinoissaan. Hän saattaa myös heittäytyä sellaiseksi, ettei puhu – puhuminen voi nimittäin sisältää paljastumisen ja ylpeyden menettämisen riskin. Tätä kaikkea on tosi vaikea ymmärtää, ei voi tietää ennen kuin tietää. Jos uhri-kumppania syytetään jostain, on syytä katsoa narsistiin itseensä. Hän teki jotain sellaista, josta seurasi se, mistä narsisti kumppania syyttää. Ja tämä on täysin totta. Tämä tyyppi EI OTA KOSKAAN VASTUUTA omista tekemisistään. Hän syyttelee ja osoittelee muita, mutta ei kykene katsomaan itseään peiliin eikä tätä asiaa voin hänessä muuttaa, vaikka kuinka hartiavoimin yrittäisi – tästä saa elämäntehtävän, jos niin valitsee. Mitä nopeammin hyväksyt sen, ettei tyyppiä pysty muuttamaan, sen vähemmillä vaurioilla itse pääset.
Narsisti on julma ja empatiakyvytön ja voi tehdä mitä vaan pelastaakseen oman maineensa, voittaakseen ja säilyttääkseen ylpeytensä. Hän ei kaihda keinoja mestatakseen henkisesti sen, joka uhkaa paljastaa hänestä totuuden. Narsistia nimittäin joko uskotaan tai sitten se, joka uhkaa paljastaa narsistin, poistetaan elämästä – jokainen, jolle narsistin todelliset kasvot ovat paljastuneet, ovat hänelle todellinen uhka.
Hän ei voi sietää omaa todellista kuvajaistaan, siksi sitä joka näkee tai alkaa nähdä totuuden, täytyy vihata ja hänet pitää poistaa omasta elämästä. Jos uskallat epäillä kertomusten todenperäisyyttä, olet välittömästi siirtynyt entisten kumppaneiden tai ystävien kastiin ja niiden ihmisten joukkoon, joita ei enää tervehditä. Ihmiseksi jota ei hänelle enää ole.
Narsisti rakentaa elämänsä aina uusien valheiden päälle. Vanhoja valheita harva osaa nähdä tai tajuta. Hän rakentaa uuden suhteen vanhojen valheiden kaatopaikalle – nousee kuin Feeniks-lintu siivilleen, pudotakseen taas. Ja sama jatkuu.
Uhrin ja narsistin tarinoita kuuntelevan ihmisen on hyvä tiedostaa ja tunnistaa edellä esitetty narsismiin liittyvä kuvio. On tärkeää muistaa, ettei uhri ollut syyllinen siihen, mitä oli ja mitä tapahtui. On normaalia, inhimillistä ja oikein, lähtökohtaisesti, luottaa ihmisiin ja ihmisten hyvyyteen, reagoida ja toivoa että muut ihmiset saisivat tietää ja näkisivät totuuden – narsistin uhri ei ole tyhmä tai hölmö vaan ihminen, joka on joutunut tekemisiin hyvin epäterveen ilmiön kanssa.
Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, kurkkaa kirjani Toivon kirja narsistin haavoittamalle.
