Oletko sinäkin huomannut olevasi joskus vihainen jonkun ihmisen käyttäytymisestä? Tai yksinkertaisesti olevasi ärtynyt, kun ajatteletkin tätä ihmistä? Tätä psykologista ilmiötä kutsutaan projektioksi. Mitä projektio kertoo sitten meistä itsestämme?
Mielellämme on kyky heijastaa toiseen ihmiseen piirteitä, joita emme kenties hyväksy tai tunnista itsessämme. Projektio voi olla positiivinenkin eli voimme heijastaa toiseen piirteitä, joita esimerkiksi kaipaisimme itsellemme. Voidaan jopa sanoa, että aina kun annamme palautetta toiselle, puhumme myös jollakin tasolla itsestämme.
Mitä nämä piirteet ja osat meissä oikein ovatkaan? Yksi tapa käsitellä niitä hahmoterapiassa on työskentely polariteettien eli ääripäiden kanssa. Polariteetit perustuvat ajatukseen, että jokainen ihminen koostuu kenties tuhansista ominaisuuksista, joilla kaikilla on myös vastakohta. Jotkut polariteetit ovat selkeitä tai ilmeisiä, kuten ”maskuliininen/feminiininen”, ”heikko/vahva”, ”iloinen/surullinen”. Kaikilla piirteillä on myös plussat ja miinukset henkilölle.
Polariteetit liittyvät yksilön taustaan ja sisäisen todellisuuden käsitykseen. Ihmisen sisäinen todellisuus koostuu niistä piirteistä ja ominaisuuksista, jotka ovat hahmoterapeutti Joseph Zinkerin mukaan tietoiselle minälle hyväksyttäviä, ja niistä, jotka ovat itselle hyväksymättömiä. Esimerkiksi olen mieluummin fiksu kuin tyhmä tai myötätuntoinen kuin ankara. Tullakseen ”kokonaiseksi”, henkilön on hyvä tiedostaa ja pyrkiä hyväksymään piirteensä.
Minun on ollut vaikea hyväksyä itsessäni jotain polariteetteja. Minulle nopea/hidas on ollut keskeinen polariteetti, jonka tunnistan olevan peräisin vanhemmiltani. Isäni on hidas ja rauhallinen, äitini ollessa nopea. Tunnistettuani nämä olen pystynyt hyväksymään ne osaksi itseäni ja näin olemaan armollisempi eri tilanteissa.
Henkilön ollessa liiaksi ”jumissa” piirteensä kanssa ei elämä ole silloin usein tasapainossa. Sillä tällöin ei ole vaihtoehtoja toimia joustavasti tilanteen mukaan. Esimerkiksi jos henkilö on ”jumissa” käsityksen kanssa, jossa hänen täytyy olla ahkera, eikä voi sallia itselleen sen polariteettia, laiskuutta, niin henkilö ei voi sallia itselleen esimerkiksi joutenoloa edes vapaa-ajallakaan. Voi olla, että tätä piirrettä ei ole hyväksytty lapsuudenkodissa ja henkilössä elää uskomus, joka ei salli hyvääkään tekevää laiskuutta. Tämä voi johtaa jopa uupumiseen. Henkilö voi myös heijastaa tämän uskomuksen toiseen ihmiseen, jonka joutenolo tai ”hällä väliä”-asenne ärsyttää.
Hahmoterapiassa polariteettien kanssa voidaan työskennellä monin eri tavoin. Olennaista on lisätä henkilön tietoisuutta omista puolistaan ja tutkia niihin liittyviä polariteettejä. Mitä hyötyä ja haittaa näistä puolista on? Näin henkilön tietoisuus itsestä alkaa laajeta ja voi muodostua uusia valintoja. Näistä valinnoista voi syntyä muutos.
Me kaikki projisoimme eli heijastamme piirteitämme eli sisäistä maailmaa toisiimme. Emme kenties voisi esimerkiksi rakastua, jos emme näkisi toisessa jotain itsestämme ja mitä arvostamme.
Voit tutkia omia projektioitasi esimerkiksi seuraavien harjoitusten avulla:
Harjoitus 1: Jos huomaat arvostelevasi jonkin ihmisen käytöstä tai piirteitä, kirjoita piirteet ylös ja lausu ne itsellesi muodossa ”minä olen…”. Mikä on suhteesi noihin piirteisiin tai niiden vastakohtiin?
Harjoitus 2: Valitse jokin esine huoneestasi. Kuvaile esinettä sinulle merkityksellisin adjektiivein. Kun olet saanut kaikki adjektiivit listattua, niin lue ne muodossa ”minä olen…”. Mitkä adjektiiveista kuvaavat myös sinua?
TOIMITUKSEN VINKKI:
Tämän jutun kirjoittajan, hahmoterapeutti Julle Takasen Valot ja varjot minussa -korttipakan avulla voit oppia tuntemaan itsesi paremmin ja tutustua myös kumppaniin, ystävään, tai vaikka työkaveriin aivan uudesta näkökulmasta – ja ehkä myös ärsyyntyä vähemmän. Korttipakkaan voit tutustua TÄÄLLÄ.
Artikkelin kuva: Isi Parente / Unsplash
