Ensin tarvitaan turvaa, jotta voi olla kropassaan läsnä. Kun on kropassaan läsnä, voi tuntea tunteensa, koska ne ovat aina myös ja nimen omaan kehossa. Kun voi vain tuntea, voi antaa tunteiden tuoman viestin avautua, ja päästää myös irti.
Tunteesta voi ottaa breikkiä ja sitä voi säädellä. Sitä voi purkaa kehon kautta tai jakamalla tai luovin puuhailuin. That’s it. Eikä mitään työstelyitä tarvita – se on minusta tämän suorituskulttuurin luoma defensiivinen harha, että tunteita tarvitsisi hirveästi mentalisoida ja työstellä. Ja silti niitä voi oppia ymmärtämään ja kohtaamaan.
Tunteet ovat vain tunteita, elämänvirtaa systeemissämme. Teemme tulkintoja ja kerromme mielessämme stooreja siitä, mikä tunteita aiheuttaa ja mistä mikäkin johtuu, ja jaotellaan hommeleita usein “positiivisiksi” tai “negatiivisiksi”. Jo tuo tunteiden leimaaminen osaltaan aiheuttaa sitä, että pyrimme tunteista herkästi poispäin. Tunteet ovat viestejä tarpeista, ja kun oppii kannattelemaan ja sietämään vaikeita fiiliksiä ihan hirmusti niitä arvottamatta, tunteita oppii myös kuulemaan ja ymmärtämään sinä neutraalina käyttövoimana tai virtauksena, jota ne ovat. Ja kun oppii hiffaamaan tunteitaan, niitä on tosi paljon helpompi myös kohdata itsessään ja toisissa.
Siinä on läheisriippuvuudesta vapautumisen avain: kun oppii kohtaamaan tunteitaan, niistä oppii myös kommunikoimaan läheisyyttä luovalla tavalla. Mutta suurin osa meistä myös pelkää (alitajuisesti) läheisyyttä, vaikka niin sitä haluaakin.
Sanoisin, että tunnetaidot on aivan olennainen jutska, jos haluaa voida laiffissaan ja suhteissaan hyvin ja eheytyä läheisriippuvuudesta ja myös pyyhällellä kasvavaisesti kohti sydänkutsujaan.
Täällä videolla avaan hitusen tunnetaitoja (ja youtubekanavaltani löydät muitakin videoita sisäisestä turvasta ja tunteista, samoin kuin Insta-tililtäni @annataipale)
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
