Viime ajat ja vuodet ovat olleet monelle isoa myllerrystä. Kun ympärillä tai omassa elämässä myrskyää ja kaikki on epävarmaa, muuttuu sisäinenkin tila helposti epämääräisen levottomuuden ytimeksi.
Ahdistus tuntuu koko kehossa. Se on möykky, joka asettuu puristamaan kehoa.
Minulla se juurtuu palleaan, kiristää hengityksen pinnalliseksi. On vaikea keskittyä, ei tiedä mihin menisi, mitä tekisi, kaikki on liikaa tai liian vähän.
Niin vaikeaa kun ahdistuksen äärellä onkin olla, silläkin on aina jotain kerrottavaa. Sen alla usein tunteita, jotka vain kaipaavat nähdyksi tuloa. Joskus pelkoa, surua, jännitystä, joskus jotain muuta.
Emme voi kontrolloida elämän tapahtumia, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten niitä kohtaamme. Voimme harjoitella kääntymään kohti omaa kokemusta, sisintä, kehollisia tuntemuksia — ja olla kaikesta huolimatta läsnä niille. Ilman blokkaamista, tunteiden sivuun siirtämistä tai pakoilua. Vaikka se tuntuisi pelottavalta.
Kun levoton möykky ilmestyy puristamaan sisuskaluja, harjoittelen kääntymään kohti sen syvää ydintä, silloinkin, kun tekisi mieli tehdä kaikkea muuta. Niin epämukavaa, kuin pysähtyminen ahdistuksen äärelle voikin olla, yhtä tärkeää se on — sillä apu löytyy usein vain kokemisen kautta, ei tunteen sivuun työntämisestä.
Vaikka mieli heittelisi kärrynpyöriä vuoroin menneessä ja tulevassa, vatvoisi, analysoisi, pyörittelisi möykyn sisimpään, kehosi on ja pysyy siinä hetkessä, missä juuri nyt hengität. Ja vaikka läsnäolo ei ratkaise isompia maailman ja oman elämän solmuja, se auttaa olemaan niiden kanssa – ja keskittymään siihen, mikä on olennaista.
Kehon äärelle ja omaan kokemukseen kääntyminen ei sulje järkeä, ajattelua tai muita ihmisiä ulkopuolelleen — päinvastoin. Se luo linkin kaiken välille, maadoittuneen paikan, josta tarkastella maailmaa, tunteita, kaikkea liikkuvaa.
Ahdistuskin on vain osa ihmiskokemusta. Ja kun oppii olemaan läsnä sen kanssa, tutkimaan mitä löytyy pinnan alta, pitää käsissään valtavaa aarretta. Sillä vaikka tapahtuisi mitä, olet silti tässä,
hengittämässä tätä hetkeä.
Ja se itsessään voi tuoda helpotusta kaiken keskellä.
3 myötätuntoista tapaa olla ahdistuksen kanssa
- Läsnäolo. Käänny kohti omaa kokemustasi, sitä hetkeä, missä nyt olet. Vie huomio aisteihisi — mitä näet, kuulet, tunnet, maistat, haistat? Mitä on nyt, tässä hetkessä oleellista ja käsinkosketeltavaa?
- Kosketus. Asetu istumaan tai makaamaan mukavaan asentoon. Huomaa, missä ahdistus sinulla tuntuu, mitkä kehon osaset tuntuvat epämukavalta? Vie oma kätesi koskettamaan tuota osaa, ja anna kätesi levätä kehollesi hetken aikaa. Tunnustele, miltä oma kosketus tuntuu. Harjoituksen voit tehdä myös toisen kanssa.
- Luonnossa olo. Luonnossa kaikki vain on, liikkuu omassa rytmissään. Käy kävelyllä, istuskele ulkona, kuuntele luonnon ääniä, mistä sitten pidätkään. Huomaa, miten rauhallisen ympäristön seuraaminen vaikuttaa omaan oloon.
