Toisilla meistä keho ja mieli reagoivat herkemmin valon puutteeseen. Jopa 40% suomalaisista kärsii kaamosoireilusta, jota kutsutaan myös kaamosväsymykseksi tai kaamosrasitukseksi. Noin prosentilla oireet pahenevat masennukseen asti. Kaamosväsymys ei ole pelkästään asennekysymys, vaan tutkimuksissa on havaittu muun muassa perimän vaikutus kaamosoireiluun.*
Toisilla meistä on geneettinen taipumus, joka altistaa valon vähenemisestä johtuville psyykkisille ja fyysiselle oireille.
Itse olen kärsinyt kaamosoireista niin kauan kuin muistan. Olen oppinut tulemaan niiden kanssa toimeen ja löytänyt keinoja helpottaa oloa, mutta oireet eivät silti katoa. Voin elää suhteellisen normaalia arkea, mutta olen silti talviaikaan sisältä eri ihminen.
Muun muassa näistä oireista tunnistan aina kaamosväsymyksen saapuneen:
1. Aamuisin olo ei ole virkeä, vaikka olisin nukkunut 8-9h.
2. Mieli ja energia ovat pääosin matalalla. Tämä sitä huolimatta, että olen mestari nostattamaan mielialaani ja tiedän, mitkä asiat itseäni auttavat.
3. Olo on usein sumuinen ja takkuinen. Koen pimeään talviaikaan huomattavasti vähemmän innostusta ja paljon useammin voimattomuutta, ahdistusta, ärsyyntymistä ja yleistä ”mitään sanomattomuutta” kuin valoisina vuodenaikoina.
4. Aivot käyvät hitaammalla ja saan paljon vähemmän aikaan. Tähän auttaa onneksi armollisuus ja se, jos saan rytmitettyä viikon töitä oman energiani mukaan.
6. Arki tuntuu huomattavasti raskaammalta. Vaikka kaikki olisi hyvin, kiitollisuutta pitää kutsua tietoisesti esiin. Penseästä olotilasta on helppo lähteä syyllistämään itseään, vaikka armollisuus toimii tässäkin paremmin.
Itselleni pimeä aika tuntuukin usein pitkältä armollisuusharjoitukselta kirkasvalolampulla höystettynä. Onneksi välissä on myös paljon valonpilkahduksia, hellittämistä, mieltä piristäviä asioita, energiaa nostattavia harrastuksia, joogamatolla hengittelyä, sielun sopukoissa sukeltelua, ystävien parantavaa seuraa, toisen kainaloon käpertymistä, kauniita talvipäiviä, ulkoilua, puiden tuijottelua, kirjoihin ja sarjoihin uppoutumista, kynttilöitä siellä täällä jne.
Nykyään onneksi moni asia kantaa läpi kaamoksen. Kirkasvalolampun ja lempeän hyväksynnän lisäksi minulle on ollut tärkeintä löytää ne asiat, jotka sytyttävät edes hetkeksi sisäisen valon pimeän vuodenajan keskelle.
Sinulle, joka painit juuri nyt kaamosväsymyksen kanssa, on kaksi asiaa, jotka haluan sanoa: Et todellakaan ole yksin. Ja ei – kyseessä ei ole huono asenne.
PS. Ethän epäröi hakea apua, jos pimeä uhkaa hukuttaa.
*Lähde: Duodecim Terveysportti, Tiedote 4.10.2007
Lisää Sielun sopukoita -lohturunoja löydät Sielun sopukoita -päiväkirjasta.
