Kristiina Komulainen: Häpeän ja epävarmuuden tunteet kuuluvat muutokseen

TV-kasvo, radioääni, mediapomo ja poliisi Kristiina Komulainen kertoo, kuinka muutos on seurannut häntä läpi elämän niin uralla kuin yksityiselämässä. Toisaalta jatkuva muutos myös kutsuu häntä puoleensa:

”Must tuntuu, että mulla on sieluun upotettu joku tällanen muutosgeneraattori. Halusinpa tai en, niin kun mä meen johonkin projektiin tai asiaan, niin mulla on joku sisänen voima ja tarve kehittää sitä eteenpäin.”

Nämä asiat Kristiina kertoo oppineensa muutoksesta:

Muutos voi herättää myös häpeää ja se on ok. ”Kun on eläny tietynlaisessa, ni saattaa tulla häpeän tunne, kun vanhat ajatukset alkaa romuttua, et eiks tää ollutkaan totta.”
Muutoksen taustalla on paljon työtä. ”Kyllähän siinä on duunii ihan hirveen paljon takana. Jos vaikka katsot maailmanmestaria, että siinä se nyt on, niin vaikka se on klisee, niin verta hikeä ja kyyneleitä se vaatii. Et paljon tehään duunia siellä taustalla.”
Epäonnistumiset ovat osa muutosta. ”Siinä kompuroidaan. Siis paljon epäonnistumisia. Tääki on niin klisee, mut mä oon mokaillu ihan hirveesti.”
Liian nopea muutos voi olla rikkovaa. ”Jos sä teet liian nopeesti muutoksen, sä voit rikkoa ja joutua ottamaan hirveen takapakin. Jos mä meen ja pusken liian lujaa eteenpäin asiakkaan kanssa, se saattaa tehdä kilometrin hypyn taaksepäin. Sun pitää antaa tilaa ja kuunnella ja haistaa sitä, että missä me liikutaan tässä.”
Muutos tuntuu usein epävarmalta. ”Sä joudut kyseenalaistaa siinä matkan varrella ittes monta kertaa. Sulle tulee hetkittäin se et noniin et nyt mä tiedän ja nyt tää lähtee ja tää on niin oikee valinta ja siitä mennään viikko kaks ja sä oot silleen et ei, mitä hittoo! Ja tätä moni ei käsitä ja sit siinä kohtaa tulee paniikki, kun sulla tulee ekan kerran se tunne, että mitä hittoo mä oon menny tekee. Se kuuluu siihen prosessiin.”
Muutoksen tarkkaa lopputulosta ei näe etukäteen. ”Mul on tietty maali mihin mä oon menossa, mutta mä en tiedä reittiä. Mun elämä on aina menny silleen, et mä tiedän selkeesti pari askelta eteenpäin, mut mä en tiedä sitä koko polkua ja harvallahan se menee niin.”