Ihminen yrittää jollain tavalla koko elämänsä kuulua joukkoon. Lapsena koulun parijonohaussa, näytelmäkerhon roolituksessa, pallopelien joukkuevalinnoissa. On musertavaa, jos kukaan ei tahdo pariksi, jos näytelmissä joutuu aina esittämään kiveä tai puuta, tai jää joukkuejaossa aina viimeisten joukkoon kaivertamaan varpaalla koloa urheilukentän hiekkaan.
Haemme koko elämämme ymmärrystä muilta. Haluamme, että meidät nähtäisiin arvokkaina ja hyvinä juuri tällaisina. Sama jatkuu myöhemmin aikuisten leikeissä. On tylsää jäädä pois työpaikan taukoporukoista tai etsiä ruokalassa lounaspöytää, josta löytyisi itselleen sopiva paikka. Entä mihin jengiin kuuluu, kun luodaan onnistunutta perhekomboa? Mistä porukasta löytyisi se oikea, ja kuka tahtoisi juuri minut?
Yhteisöjä tukevat ajatusmallit ovat meissä sisäsyntyisiä. On vaarallista jäädä yhteisön ulkopuolelle. Aikojen alussa lauman hylkäämä ei ollut enää turvassa.
Kun ymmärtäisi jo lapsena sen, ettei tiettyyn joukkoon kuuluminen määritä minua ihmisenä. Ettei ryhmässä kukaan ole koskaan ihan samanlainen kuin toinen. Paikka tietyssä joukossa ei arvota asemaani maailman hierarkiassa tai kerro siitä kuinka hyvin tulen suoriutumaan elämässä. Löydän kyllä juuri tällaisena paikkani ja joukkueeni maailmassa. Olen turvassa, vaikken kuuluisikaan kaikkiin porukoihin.
Itseäni on helpottanut ajatus, että aina on olemassa ihmisiä, jotka eivät voi koskaan täysin ymmärtää minua enkä minä luultavasti heitä.
On tärkeää koota ympärilleen oma heimo. Ihmiset, jotka ymmärtävät minua ja silloin kun he eivät ymmärrä, he ovat silti tukenani. Valitsen heimooni ne, joiden seurassa tunnen oloni turvalliseksi. Ja on hienoa, jos omaan heimoon mahtuu erilaisia tyyppejä. Miten tylsä ja mauton onkaan soppa, jossa on pelkkää perunaa.
Samalla uskon, että tiettyyn elämäntilanteeseen kuuluu aina tietynlaisia ihmisiä ja porukoita. Itsekin muutun ja elän erilaisia ajanjaksoja. Toiset ihmiset ja yhteisöt liittyvät selkeästi tiettyyn elämänvaiheeseen, asuinpaikkaan, työyhteisöön tai jopa yksittäiseen matkaan. Erilaisilla ihmisillä on tärkeä rooli erilaisissa elämäntilanteissa. Joku muu ymmärtää minua paremmin tänään. Ja juuri tällä hetkellä kuulun vähän erilaiseen jengiin kuin muutama vuosi sitten.
P.S. Kukaan ei voi koskaan ymmärtää toista ihmistä kokonaan. Mutta on tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka yrittävät.
Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit on lasten satukirja, joka kertoo herkkyyden voimasta ja siitä, miten jokainen voi löytää oman supervoimansa. Kurkkaa kirja täältä.
