Pohjimmiltaan jokainen meistä kaipaa syvästi näkyväksi ja nähdyksi tulemista, omana autenttisena itsenään elämässä pötkyttelemistä. Silloin olo on voimautunut, vapaa ja iloinen. Riittävä. Silloin tietää, ettei ole liikaa tai liian vähän vaan juuri sopivasti täydellisen epätäydellinen ja rakastettava.
Usein opimme ponnistelemaan niin paljon tullaksemme nähdyiksi: miellyttämällä, suorittamalla, pyrkimällä mahdollisimman hyviksi ja oikeanlaisiksi ja hyväksyttäviksi. Kaikki tämä johtaa ahdistukseen ja riittämättömyyteen, ainaisiin sisäisiin bätleihin. Haluamme (ymmärrettävästi) olla tykättyjä ja saamme hetken helpotusta, jos meihin ollaan “tyytyväisiä”.
Jokainen meistä kaipaa syvästi näkyväksi ja nähdyksi tulemista. Silloin olo on voimautunut, vapaa ja iloinen.
Näissä kuvioissa – sisäistetyissä ajatus- tunne- ja toimintamalleissa – pyörähdellessä meissä ohjaksissa se pieni lapsi, joka jäi tunteidensa ja kokemustensa kanssa yksin ja turvattomaksi. Hän, joka ei oppinut, että saa vain olla, säihkysilmin, levätä ja leikkiä, luottaa ja liidellä. Jos tulimme sivuutetuiksi, mitätöidyiksi, hylätyiksi tunteissamme (tai muutoin), opimme sysäämään itsessämme tunteemme ja tarpeemme sivuun ja samalla hukkaamaan itsemme, sydämemme äänen ja kyvyn toimia sen mukaan. Opimme selviytymis- ja puolustuskeinot, “kunnon ihmisenä” olemisen. Loputtoman miellyttämisen.
Tullakseen vihdoin näkyväksi ja nähdyksi itselleen ja toisille, voi a) alkaa ensin antaa itselleen iloa ja hyvää oloa tuottavaa – sitä, missä lapsi meissä pääsee lepäämään ja leikkimään b) sen myötä pikku hiljaa ottaa etäisyyttä niistä geimeistä, joiden avulla yrittää tulla nähdyksi ja tykätyksi.
Ei tarvita mitään jättiläismäisiä operaatioita alkaa purkaa selviytymis- ja puolustuskeinojaan. Ne eivät ratkea järkeilyn (defenssin) tasolla, vaan sillä tasolla, missä ne ovat syntyneetkin – siellä, missä lapsi meissä pääsee turvaan ja leikkimään. Siksi sisäisen turvan opettelu on niin olennaista häpeän purkamisessa. Jotta emme enää liiskaisi ja pienentäisi itseämme, säkenöivää sisäistä lastamme, ihmeellistä viisauttamme, intuitiotamme, tunteitamme ja tarpeitamme vaan niiden kautta löytäisimme tien takaisin itseemme.
Mitä jos saisikin vain levätä sen sijaan, että yrittää puolustaa itseään ja näkemyksiään, olla hyvä ja pätevä ja kaikkea hienoa ja aikaansaavaa?
Mitä jos saisikin vain levätä sen sijaan, että yrittää puolustaa itseään ja näkemyksiään, olla hyvä ja pätevä ja kaikkea hienoa ja aikaansaavaa? Jos saisikin vain olla? Suorittamisen ja ainaisen ponnistelun, pyrkimisen ja työstämisen sijaan vähän leikkiä, iloita, hauskuutella itsensä kanssa.
Sieltä löytyy koko minuutemme, mitään poistamatta ja mitään lisäämättä, yltäkylläisenä universuminamme. Miten huikeaa – ja niin äärettömän paljon enemmän kuin “riittävää”. Olemme ihmeellisiä, säkenöiviä virityksiä, jokainen meistä.
Lämpimästi tervetuloa vapautumaan häpeästä voimauttavan uutuuskirjani pariin. Sydänvoimaa muutokseen löytyy täältä
Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
