Moni meistä on kokenut tai kokee jossain vaiheessa elämäänsä voimakkaan yhteyden tai haastavan suhteen, joka heittää meidät pois tasapainosta.
Mitä herkempiä olemme aistimaan toisten tunteita, sitä helpommin intensiivisten suhteiden tunne-energiat voivat imaista meidät mukaansa.
Kun voimakas yhteyden kokemus ravisuttaa herkkää ja voimakkaalla empatiakyvyllä varustettua ihmistä, on mahdollista, että hän reagoi siihen vetämällä empatian överiksi.
Toimiessaan näin hän virittää tuntosarvensa aistimaan pääosin toisessa nousevia tunteita ja ottaa niiden helpottamisen, ratkaisemisen ja suodattamisen omalle vastuulleen.
Mikäli toimintamallinamme on huolehtia muiden tunteista ja tarpeista oman hyvinvointimme ja jaksamisemme kustannuksella, toisen tunteiden mukaan eläminen saattaa vallata meidät joissakin suhteissa lähes kokonaan.
Etenkin, jos yhteys on romanttinen ja siinä on monen tasoista vetovoimaa, itselle voi tulla saman tien olo, että
“tässä tämä nyt on!”.
Kun yhteys tuntuu erityisen voimakkaana, saattaa tajuamattaan käyttää ihan liian suuren osan voimavaroistaan siihen, mitä tunteita toisessa nousee ja miten itse pitäisi käyttäytyä, jotta suhde onnistuisi.
Silloin vaarana on polttaa itsensä loppuun.
Haastavat suhteet paljastavat ydinhaavamme
Olet itse kokenut överiempatialla höystetyn, voimakkaan yhteyden useampaan kertaan. Jotkut näistä ovat olleet romanttisia, mutta olen käynyt läpi mukaansa tempaavia energioita myös muunlaisissa suhteissa niin työelämässä, harrastuksissa kuin muissakin sosiaalisissa piireissä.
Yhteistä tilanteille on ollut se, että olen käyttänyt niissä todella paljon energiaa toisten tunteiden kuulosteluun ja niiden ehdoilla toimimiseen. Samalla, kun olen keskittynyt tekemään suhteesta tai tilanteesta mahdollisimman ”sujuvan”, olen sivuuttanut omat tunteeni ja tarpeeni.
Olen vetänyt itseni ylikierroksille ja kuormittunut huomaamattani pisteeseen, jossa olen kokenut suurta pettymystä siitä, miten asiat ovat – tai eivät ole – menneet. Se, minkä aikaan saamiseksi olin investoinut itsestäni niin paljon, ei tapahtunutkaan. Torjutuksi tulemisen, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteet siitä, että en ole ”onnistunut” odottamallani tavalla, ovat nousseet voimakkaasti pintaan.
Vaikka nämä tunteet ovat olleet raskaita, ne ovat myös syventäneet ymmärrystäni siitä, miksi olen päätynyt kerta toisensa jälkeen samaan tilanteeseen. Niiden kautta olen päässyt kiinni tunnetason ydinhaavoihini ja tiukassa istuneisiin uskomuksiini kelpaamattomuudestani ja arvottomuudestani.
Ehkä tuskaisin valoon tullut uskomukseni on ollut se, että olen jollain tapaa perustavanlaatuisesti vääränlainen ja siksi syyllinen jonkun vaikeaan oloon.
Tämä uskomus on vaikuttanut todella paljon siihen, miten olen toiminut erityisesti suhteissa, jotka ovat tuoneet molemmissa osapuolissa pintaan vaikeita tunteita. Kun olen aistinut toisessa nousevia raskaita tunne-energioita, olen kiihdyttänyt överiempaattisen toimintamallini huippuunsa ja kietonut itseni vaikka mille mutkalle ratkaistakseni hänen vaikean olonsa.
Toimimalla näin olen yrittänyt välttää sen, että tilanne nähtäisiin minun vikanani. Samalla olen yrittänyt tukahduttaa itsessäni nousevaa syyllisyyttä, riittämättömyyttä, arvottomuutta ja pelkoa ja tehdä itsestäni kelpaavan, toivotun ja tervetulleen.
Kun sitten romanttisissa suhteissa toinen osapuoli on valinnut jonkun muun kuin minut tai työssä ylennys on mennyt jollekin muulle, olen ottanut sen ”todisteena” siitä, että tilanteessa pintaan nousseet asiat ovat olleet yksinomaan minun syytäni, energiani on vääränlaista ja olen kelvoton olemaan missään tai kenenkään kanssa.
Näiden kokemusten jälkeen olen monesti sulkenut itseni muidenkin suhteiden ulkopuolelle ja laittanut sydämeni kiinni, ainakin osittain. Tämä on toki tarjonnut jonkunlaisen turvasataman ja tilaa tutkia itseään.
Samalla se on kuitenkin pitänyt kauempana sen tuen, rakkauden ja hyväksynnän, joita jotkut olisivat halunneet minulle silloinkin antaa.
Mitä eroa on rakkaudella ja oman voiman pois antamisella?
Sen takana, että otamme toisten tunteita ja tarpeita vastuullemme, on lähes poikkeuksetta tiedostamaton pyrkimys saada toiset antamaan meille sitä hyväksyntää, arvostusta, turvaa ja rakkautta, joita emme anna riittävästi itsellemme.
”Jos annan sinulle rajattomasti huomiotani ja energiaani, tulee vielä myös minun vuoroni saada sinulta sitä, mitä eniten tarvitsen.”
Jos annamme kaiken energiamme muiden käyttöön “varmistaaksemme” itsellemme rakkautta, huolenpitoa ja hyväksyntää, laitamme vastuun meidän rakastamisestamme yksinomaan toisten harteille. Ja annamme samalla voimamme pois.
Kenenkään toisen ei ole tarkoitus olla hyvinvointimme, arvontuntomme ja minäkuvamme lähde eikä rakkaus vaadi tämän vastuun luovuttamista kenellekään muulle, päinvastoin: jos emme anna rakkautta itse itsellemme, meidän on vaikea tunnistaa sitä ja ottaa sitä vastaan keneltäkään muultakaan.
Yksi selkeä keino antaa rakkautta itse itsellemme on avautua tuntemaan, mitä tarvitsemme ja vastata tarpeisiimme paremmin itse – ja ylipäätään myöntää, että meilläkin on syviä, usein lapsuudesta asti mukanamme kulkeneita tarpeita, jotka odottavat tulla nähdyiksi ja täytetyiksi.
Jos jätämme näiden tarpeiden tunnistamisen ja niihin vastaamisen vain muiden käsiin, päädymme pyörimään voimattomuuden kierteessä, jolle ei näy loppua.
Samalla näen myös, että muut voivat tukea meitä tarpeidemme täyttymisessä. Siksi on rakastavaa sekä itseään että muita kohtaan harjoitella viestimään tarpeistaan rehellisesti, myötätuntoisesti ja aidosti. Silloin ne, jotka haluavat tehdä niin, voivat tukea tarpeidemme täyttymistä ilman, että se on kokonaan – tai edes suurilta osin – heidän vastuullaan.
Vaikka haastavat suhteet ja yhteydet vaativat meiltä paljon, niissä piilee myös mahdollisuuksia.
Ne voivat saada meidät kääntämään katseemme itsessämme siihen, minkä olemme sivuuttaneet, mutta joka kaipaa tulla meissä nähdyksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Niiden avulla voimme tuoda tunnetason kipupisteiden lataukset pintaan koettaviksi, muunnettaviksi ja vapautettaviksi ja syventää myötätuntoa ja rakkautta itseämme ja kaikkea meissä olevaa kohtaan.
Silloin meidän on myös helpompaa tunnistaa ihmiset, jotka ottavat vastuun omista tunteistaan ja tarpeistaan ja ovat sitoutuneita tutkimaan ja rakastamaan itseään ja kaikkia puoliaan yhä syvemmin. Heidän kanssaan voimme laajentua ja kasvaa vapauden, molemminpuoleisen tuen ja tasapainoisen rakkauden hengessä eteenpäin.
