8 stressioiretta, jotka saattavat kertoa herkkyydestä – Herkkä keho reagoi herkästi kuormitukseen

Herkkä keho voi toisinaan olla ärsyttävä kumppani. Erityisherkkänä introverttina minun on ollut vaikeaa hyväksyä, miten helposti kehoni kuormittuu.

Itse olen eräänkin kerran kipuillut muun muassa seuraavien asioiden kanssa:

-Olen matkustamisen, kyläilyn ja sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen totaalisen puhki (,vaikka se ihanaa onkin).

-Hermostoni menee helposti ylikierroksille myös kivoista ja innostavista asioista. Kun keho käy kierroksilla on vaikea nukahtaa tai unesta voi tulla katkonaista.

-Stressi saa lihakseni ja lihaskalvoni kiristymään helposti. Pitkittyessään tämä vaikuttaa muun muassa selkärangan asentoon ja sitä kautta koko kehoon.

-Stressiperäinen väsymys saattaa ilmetä myös muina fyysisinä oireina esimerkiksi kurkkukipuna.

-Liian pitkään jatkunut kuormitus oireilee usein erilaisina särkyinä kuten päänsärkynä. Pahimmillaan stressi on johtanut itselläni kroonistuneeseen selkäkipuun.

Kehoni ei kestä suuria treenimääriä tai kovin pitkäkestoisia harjoituksia. Ylikuormittumisen oireet, kuten yöheräily, -hikoilu ja kierroksilla käyminen, hiipivät todella salakavalasti ja varsin maltillisillakin viikoittaisilla liikuntamäärillä, jos en ole kuulolla.

-Kuormitusta seuraa helposti sairastuminen. Useampi kokonaiskuormitukseltaan (työ-, vapaa-aika, tunne-elämä) intensiivinen peräkkäinen viikko päättyy helposti flunssaan tai muuhun keholliseen oireiluun, jos en saa kierroksia katkaistua.

-Kehoni reagoi voimakkaasti vuodenajan ja säätilan vaihteluihin. Kaamosaikaan olen vireystilaltani kuin eri ihminen, ja keväällä energiat laskevat ja nousevat uuvuttavan voimakkaasti. Matalapaineella ja sadesäällä olotilani on raskas. Valo taas nostaa energiaa ja mielialaa.

Tässä vain joitakin esimerkkejä. Ehkä niistä osa on sinullekin tuttuja?

Välillä tämä piirre raivostuttaa. Olen ollut kateellinen niille, joiden keho kestää paremmin fyysistä kuormitusta, arjen stressiä ja jotka muutenkin näyttävät jaksavan kaikkea ”normaaliin elämään” kuuluvaa niin paljon paremmin.

Olen syyttänyt itseäni flunssista, tulehduksista ja säryistä ja potenut huonoa omaatuntoa. Olen harjoitellut lempeyttä ja armollisuutta itseäni kohtaan ja seuraavassa hetkessä kiroillut sisäisesti.

Nyt, 36-vuotiaana, alan pikku hiljaa sisäistää, että jokainen meistä on yksilö. Myös minä. Silti toisinaan yllätän itseni edelleen pohtimasta, millaista arki olisi, jos kehoni olisi toisenlainen. Jos minulla olisikin se supernaisen hermosto.

Kaikesta ärsyttävyydestään huolimatta juuri nämä oireet ja piirteet, juuri tämä herkkyys, on se, mikä on auttanut minua löytämään syvemmän yhteyden itseeni ja kehooni. Tämä on tapahtunut osittain uupumisten, sairasteluiden ja vammojen kautta.

Nykyään olen sitä mieltä, että kaikessa herkkyydessään kehoni on ollut paras ystäväni. Se on opettanut minulle enemmän itsestäni kuin kukaan tai mikään muu. Jos haluan pysyä tasapainossa, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella sitä. Tämän oivaltaminen tekee nöyräksi. Kehon viisautta minulla ei ole enää varaa kyseenalaistaa.

Kun opettelee kuuntelemaan oman kehonsa viestejä, voi löytää arkeensa tasapainoa ja syvempää yhteyttä. Tässä toisinaan hullunmyllyltä tuntuvassa maailmassa se on aika hemmetin arvokas juttu se.

Teksti on tehty osittain Kotona kehossa -kirjan pohjalta.

Tutustu kirjaan: