Joulu on myyttien ja tarinoiden aikaa. Maailmassa, jossa tutkittu tieto ja faktat jylläävät, jää usein unholaan se, kuinka merkittäviä myytit ja tarinat ovat omalle hyvinvoinnillemme.
On tärkeää kyetä hahmottamaan merkitys olemassaololleen ja pukea se itselleen ymmärrettävään muotoon. Joku puhuu uskosta, toinen valinnasta.
Mihin minä uskon tai miten minä valitsen merkityksen näkyvän elämässäni? Onko esimerkiksi joulu vain yksi päivä vuodessa vai teenkö siitä itselleni merkityksellisen? Ovatko siihen sisältyvät myytit vain huuhaata vai voivatko ne rohkaista ja voimaannuttaa?
Rationaalisesti ajateltuna voisin pysyä myös joulun pyhinä arkivaatteissa, kiskoa parsaa ja tehdä töitä. Myytit rohkaisevat silti erityislaatuisuuteen, jota voi korostaa vaikka pukeutumalla vähän parempaan, syömällä joulun herkkuja ja viettämällä erityistä aikaa yhdessä läheisten kanssa.
Toki on lukemattomia eri tapoja viettää joulu. Perinteet ovat kullakin erilaisia, ja niitä pitävät yllä riitit.
Riitit tuovat jäntevyyttä ja virkistävät
Riitit ovat oleellinen osa myyttien olemassaoloa. Kollektiivisesti toteutettuina ne tekevät tarinoista todellisia. Jotkut vievät jouluna kynttilän sukulaisen haudalle, toiset katsovat joulurauhan julistusta glögilasin äärellä.
Perinteet ovat tärkeitä ja vaalivat jotain oleellista sisimmässämme. Siksi niitä kannattaa myös pitää yllä. Kaikkia asioita ei tarvitse järkeistää vaan riittää, että niiden myötä sisäiset hyveemme, kuten levollisuus ja merkityksellisyys saavat tilaa.
Joulun myytit tuovat lohtua
Venäläinen kirjailija Leo Tolstoi yritti 1800-luvulla ratkoa luonnonlakeja fysiikan kautta. Hän pettyi vastauksiin, jotka eivät auttaneet oleellisen löytämisessä. Tolstoi etsi vastauksia perimmäisiin kysymyksiin, mutta kadotti vastausten myötä merkityksellisyyden tunteen.
Hän tiettävästi totesi “sen sijaan että olisin löytänyt sen mitä etsin, tulin vakuuttuneeksi että kaikki, jotka olivat laillani etsineet tiedon kautta elämän tarkoitusta, olivat jääneet tyhjin käsin.”
Näin käy, mikäli elämästä riisuu pois myyttisyyden ja salaperäisyyden. Osa vastauksista on laskettavissa, osassa riittää puimista. Joulun alla esiin nousee silti asioita, joihin valitsen uskoa riippumatta siitä, ovatko ne totta vai tarua.
Varsinkin tällaisen vuoden päätteeksi, en näe parempaa tapaa viettää joulua kuin levätä hetken myös sen tarjoamien merkitysten äärellä. Myytti Jeesus-lapsesta ja Joulupukista voivat jonain toisena päivänä tuntua vähempiarvoisilta, mutta juuri nyt ne korostavat elämässä juuri niitä asioita, jotka tuovat lohtua ja rauhaa sekä saavat maailman tuntumaan hetken verran ymmärrettävämmältä paikalta elää.
Siispä uskoa, toivoa ja rakkautta jouluusi!
