Iso oivallus yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta syntyi minulle, kun muutin asumaan Pohjois-Norjaan. Otin aikalisän elämässä ja lähdin seikkailulle pieneen kalastajakylään työskentelemään kalastajanapulaisena. Kylässä asui vain muutama kymmen ihmistä ja hyppäsin näin maailmaan, jossa elämäni rauhoittui kerralla hyvin hiljaiseksi. Taakse jäivät ihmisten suhina Suomessa ja arjen oravanpyörät.
Kun on hiljaa, alkaakin yhtäkkiä kuulla kovaa. Hiljaisuus pistää kohtaamaan itsensä silmästä silmään, eikä piiloon pääse. Kalastajakylässä vietin paljon aikaa yksin pienessä kalastusmökissä, jossa asuin. Keskellä kaikkea tuota hiljaisuutta jouduin tekemään tarkkoja havaintoja itsestäni. Kun muita ei ollut ympärilläni, huomasin, miten paljon olin elämässäni hakenut hyväksyntää toisilta ihmisiltä. Tajusin tarvitsevani toisia ihmisiä määrittämään minulle paikan maailmassa – heidän katseensa vahvistavat, että kuulun joukkoon ja tulen hyväksytyksi.
Olen aina ollut sosiaalisesti lahjakas ja se on monella tapaa etuni. Ollessani yksin Kalastajakylässä ymmärsin, että sosiaalisuuteni on ollut myös keino pyrkiä pois peloista ja välttää yksinäisyyttä. Oivalsin, että olinkin rakentanut yksinäisyyden suojaksi strategian, jolla pyrin poistamaan ulkopuolisuuden ja kuulumattomuuden kokemusta sekä hylätyksi tulemisen pelkoani. Mitä enemmän ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä olin elämässäni kokenut, sitä sosiaalisemmaksi olin muuttunut ja hakenut ihmisiä ympärilleni. Todellisuudessa tuo strategia ei kuitenkaan yleensä ollut toiminut, vaan se oli sysännyt minut vain syvemmälle yksinäisyyteen – toiset ihmiset eivät välttämättä poistakaan yksinäisyyttäni.
Kalastajakylässä huomasin, että yksinolo sopii minulle paremmin kuin olin aiemmin ajatellut, sillä en ollut antanut itselleni siihen tätä ennen kunnolla lupaa.
Olin aina ajatellut, että jäädessäni yksin muutun automaattisesti yksinäiseksi. Mutta ehkä tuon oletuksen sijaan olisikin tärkeämpää kysyä itseltään: Millaisen yhteyden voin löytää yksin ja itsestäni?
Jokaisen ihmisen on osattava olla yksin, ja joskus sitä täytyy jopa opetella. Haemme niin helposti täyttymystä toisista ja turrutusta pelottaville ajatuksille kaikenlaisesta kiireestä. Mutta voidakseen olla vapaa, on osattava kohdata itsensä kaiken hiljaisuuden keskellä ja löydettävä yhteys itseen. Vain sitten voi löytää yhteyden myös toisiin.
Yksinäisyydessä kyse on tunteesta. Yksinolo ei automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä. Yksinäisyyden ja yksin olemisen ero on siinä, kuinka yksin olemisen kokee: onko tilanne oma valinta vai ei. Yksinäisyys on lohduttomaksi muuttuvaa kaipausta, kuulumattomuutta ja yhteyden puutetta, josta ei tunne pääsevän pois ja joka ei täyty millään. Yksin oleminen puolestaan on vapautta: kokemus yhteydestä itseen ja muihin, vaikka olisikin vailla seuraa. Se on tunnetta siitä, että hallitsee omaa kokemustaan ja voi milloin tahansa palata läsnäoloon toisten kanssa.
Kun osaa olla yksin, ei pelkää yksinäisyyttä ja huomaa, ettei tarvitse toista täyttämään tyhjyyttä. Toisten ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta, ei paikata puuttuvaa.
Kalastajakylässä pienestä kotimökistäni syntyi minulle turvapaikka, sallivan ilmapiirin areena, jossa koin yksinolon vapauden ja yhteyden. Mökissäni olin turvassa, vaikka yksin: keskityin tuntemaan yhteyden yksin ollessani ja asennoitumaan sen suuntaan. Tuossa tilassa en tarrautunut tunteisiini, vaan osasin nähdä ne itsestäni irrallisina. Keskityin kuuntelemaan ja välittämään itsestäni ja opin tunnistamaan omat tarpeeni.
Rakensin itselleni ajatuksen turvapaikasta, työkalun, jota olen käyttänyt sen jälkeen usein yksinäisyyden tunteen ilmetessä. Opettelin palauttamaan itseni tuohon turvan tunteeseen, jota koin ollessani yksin Norjassa. Rakensin asuinmökistäni itselleni mielikuvan: painoin mieleeni jokaisen kulman ja tallensin tuon tilan sisään tunteen vapaudesta ja rauhasta. Tästä tunteesta ja tilasta rakensin itselleni mieleen turvapaikan, johon voin milloin tahansa myöhemminkin vetäytyä mielikuvissani turvalliseen yksinoloon.
Haluan jakaa tämän työkalun kanssasi; ehkä sinäkin voisit hyödyntää sitä.
Työkalu: Turvapaikka
Kaikilla meistä on jokin, edes pieni ja häilyvä kokemus jostain paikasta tai hetkestä, jossa on kokenut olevansa turvassa. Onpa siinä ollut yksin tai jonkun toisen seurassa, olennaisia ovat yhteyden ja turvan tunteet, jotka tuossa hetkessä on kokenut. Niistä voi muodostaa itselleen ajatuksen turvapaikasta.
Ota rauhallinen aika ja paikka. Laita puhelin ja kaikki muut huomiotasi vievät asiat hetkeksi syrjään. Hengitä. Lähde mielikuvitusmatkalle. Jos olet visuaalinen ihminen, voit myös piirtää itsellesi aikajanan ja hahmottaa sieltä elämäsi eri vaiheita ja paikkoja. Mene mielikuvissasi paikkaan ja aikaan, jossa olet kokenut olevasi turvassa. Koeta rakentaa siitä mieleesi mahdollisimman täydellinen kuva. Ota käyttöön kaikki aistit ja käy läpi tuon paikan pienimmätkin yksityiskohdat.
Voit hahmottaa tästä kuvan vain joko mieleesi, tai piirtää/askarrella sellaisen. Voit myös käyttää olemassa olevaa valokuvaa ja vaikka kehystää sen itsellesi. Kuvaan palaamalla mielessäsi tai sitä katsomalla fyysisesti voit aina palata turvapaikkaasi.
Jos et millään löydä muistoistasi tällaista paikkaa, nyt on mahdollisuus luoda se itse. Mene mielikuvitusmatkalle ja piirrä mieleesi mahdollisimman tarkka kuva unelmiesi paikasta, jossa tunnet yksin olon ihanuuden ja vapauden. Sen jälkeen piirrä, leikkaa lehdestä, askartele, valokuvaa – mitä ikinä – ja tuo eläväksi kuva tuosta paikasta.
Voit myös käyttää minun Kalastajakylääni turvapaikkanasi. Lue kuvaukseni siitä tarkkaan ja rauhassa sana sanalta (kirjassani Yksinäinen kuvaan sen tarkemmin), ja sen jälkeen sulje silmäsi kuvitellen eteesi Kalastajakylä. Piirrä siitä oma mielikuvasi ja lisää mökin nurkkiin omat tärkeät asiasi.
Tee turvapaikkaan palaamisesta mahdollisimman innostava, houkutteleva ja hauska kokemus. Se on paikka, jossa olet onnellisempi kuin missään muualla ja saat olla rauhassa itsesi kanssa. Turvapaikassasi osaat olla yksin, muttet koe yksinäisyyttä. Ja vaikka välillä se palaisikin mieleesi, turvapaikassasi et säikähdä yksinäisyyden tunnetta vaan osaat suhtautua siihen vain ohimenevänä ajatuksena ja tuntemuksena.
Tämän ja muita työkaluja yksinäisyyden kokemuksen käsittelemiseen tarjoilen lisää tuoreessa kirjassani Yksinäinen, josta myös tämä työkalu on suora lainaus. Kirjassani pääset myös mukaani muiden matkojeni muassa tälle Kalastajakylän seikkailulle.
Kirjan voit hankkia Hidasta elämää -puodista täältä!
