Monilla tuntuu olevan tunteet nyt kovin pinnassa ja kiukkuliipasin laukeaa herkästi. Pitkittynyt epävarmuus ja pelko pitää stressihormonit koholla ja alentaa henkistä resilienssiä eli psyykkistä palautumiskykyä. Omien tunteiden sietämisen ja käsittelyn kykyä testataan nyt isosti. Tunnetaitoja voi onneksi opetella ja ristiriitoja voi oppia käsittelemään niin, että ketään ei vahingoiteta.
Asioita pohdittavaksi
Halusin jakaa oivalluksia, joita minulle on kertynyt tunteiden käsittelystä vuosien varrella ja tekniikoita, joista olen saanut apua rajujenkin tunteiden kohtaamisessa. Tässä tiettyjä periaatteita, joita on hyvä miettiä.
- Minussa heräävä tunne kertoo jotain minusta itsestäni. Se ei välttämättä kerro yhtään mitään siitä ihmisestä, joka tuon tunteen herätti.
- Tunteen kannattaa antaa laantua, ennen kuin reagoi tai tekee tärkeitä päätöksiä.
- Kun jokin intensiivinen tunne herää, sen kanssa voi olla ja hengitellä ihan rauhassa. Siihen ei kuole. Sitä ei tarvitse eikä kannata purkaa toiseen ihmiseen. Toiselle voi toki kertoa, mitä tunteita hänen toimintansa herättää. Siitä voi syntyä hedelmällisempi keskustelu kuin syyttämisestä.
- Voimakkaan tunteen herätessä voi kysyä itseltään ”Miksi minusta tuntuu tältä? Mitä tämä tunne kertoo minulle? Mitä sellaista en saanut tässä tilanteessa, mitä kaipasin?
- Sen sijaan, että syyttää tunteistaan muita, tunnetta voi käyttää itseensä tutustumisen välineenä. Esim. mikä minulle on niin tärkeää, että tunnen nyt tätä vihaa?
- Jos ja kun tunne on niin voimakas, että se täytyy saada ulos, sen voi purkaa vaikkapa johonkin fyysiseen tekemiseen, kuten jalan polkeminen, kehon ravistelu, rivakka kävely tai juokseminen, ääneen puhiseminen, syvähengitys, tyynyn riepottelu tai tyynyyn huutaminen. Tunnereaktiolla ei pidä vahingoittaa itseä tai muita.
- Tunne tyyntyy nopeammin, kun uskaltaa tuntea sen. Auttaa, kun ottaa vahvan yhteyden omaan kehoon sen sijaan, että lähtee pyörittämään mielessä tarinaa, joka paisuttaa tunteen yhä isommaksi ja isommaksi.
- Vaikeista tunteista kannattaa puhua. On hyvä, jos uskaltaa edes jollekulle tunnustaa ne kaikkein syvimmät ja haavoittuvimmat tunteet ja ajatukset. Silloin ne tulevat kohdatuiksi ja sallituiksi, eivätkä aiheuta niin kovaa sisäistä painetta. Usein vihan takana on aimo annos pelkoa tai käsittelemätöntä surua.
Meditaatio on hyvä lääke mielialaan
Itselleni yksi tärkeimmistä stressinhallintakeinoista viimeisten 13 vuoden aikana on ollut meditaatio. Suosittelen lämpimästi sen ottamista päivittäisiin rutiineihin. Meditaatiohetki voi kestää 5 minuuttia tai ihan niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Sitä varten ei tarvitse osata istua lootusasennossa tai hiljentää mieltään kuin zen-mestari.
Opettelin rauhoittumisen jalon taidon aikanaan istumalla sinnikkäästi sohvan nurkassa ja kuuntelemalla 30 minuutin ohjattua rentoutusta. Se oli yhtä tuskaa ensi alkuun, kun mieli ja keho halusivat karata paikalta jatkuvasti. Kolmen viikon päivittäisellä harjoittelulla pääsin sellaiseen tilaan, että pystyin rauhoittamaan itseni yhdellä syvällä sisään- ja uloshengityksellä. Kannattaa harjoitella kaikessa rauhassa eikä vaatia itseltään liikoja heti alkuun.
Meditaation hyödyistä on paljon tutkimustietoa. Sillä voi muuttaa kehon kemiaa ja aivojen rakennetta parempaan suuntaan. Kuuntelin viime viikolla arvostetun tiedekirjailijan ja tutkijan, tohtori Dawson Churchin luentoa. Hän kertoi eräästä tutkimuksesta, jossa kohderyhmä meditoi hyvin simppelillä tekniikalla viikon ajan kymmenisen minuuttia päivässä. Yhdessä viikossa heidän kortisolitasonsa (stressihormoni) tippui 37% ja immunoglobuliini A lisääntyi 116%! Ihan huikeaa! Immunoblobuliini A (IgA) on vasta-aine, jolla on keskeinen rooli limakalvojen immuunitoiminnassa. Se toimii erityisesti ruuansulatuskanavassa ja hengitysteissä.
Käsittelemällä tunteemme fiksusti ja rauhoittumalla päivittäin voimme kohentaa oloamme ja vastustuskykyämme merkittävästi. Se ei edes maksa mitään. Ihan mahtava juttu, eikö? Rauha elämässämme lisääntyy. Sille on nyt suuri tarve.
