Rakas elämä,
välillä en pidä sinusta – tunnut julmalta ja epäreilulta. Välillä taas näytät jotain niin kaunista, että sydämeni meinaa pakahtua. Ja tiedätkö: noiden välissä koko elämäni virtaa. Noiden välissä on elämän taika ja suola. Ilman toista ei olisi toista. Ilman toista ei olisi sinua.
Vaikka välillä pyristelen, lupaan yrittää heittäytyä ja luottaa sinuun. Mitä ikinä laitatkaan eteeni, luotan siihen, että uskallan sen kohdata. Mitä ikinä näytätkään minusta itsestäni, uskallan sen katsoa. Teen sen, mitä voin, ja loput jätän sinulle. (Kiitos, että minun ei tarvitse sittenkään huolehtia kaikesta!)
Emme tapaa eilisessä emmekä huomisessa, vaan pyydät aina treffejä NYT. Ja niin ihanaa kuin se onkin, minä harhailen niin usein jossain ihan muualla. Välillä joudut pysäyttämään minut, jotta en harhailisi.
Kiitos sinulle, että saan tuntea ja kokea ihmisyyttä, olla olemassa. Tämä on ainutlaatuinen matka kanssasi, joten haluan käyttää sen hyvin. Niin, että voin lopussa sanoa: minun oli hyvä.
Rakkaudella,
sielu ihmiskehossa
