Kun tulee haava sormeen, puhdistamme sen ja laitamme laastarin päälle. Jos jalka katkeaa, menemme lääkäriin sitä hoidattamaan. Kun iskee häpeäkramppi, kirvelevä pettymys tai viiltävä yksinäisyys emme suhtaudukaan siihen samoin, hoitavasti, vaan yritämme painaa sen alas ja piilottaa sisuksiimme. Olla kuin ei sitä olisikaan.
Kätketty ei kuitenkaan häviä. Ja tunteissa ei ole koskaan mitään vikaa. Ei ole vääränlaisia tunteita. Ja meillä on jokaisessa tilanteessa täysi oikeus tuntea sitä mitä tunnemme. Jokainen kokemuksemme on meille totta. Ja tunteet ovat viestijärjestelmä, joka kertoo mitä kokemus meille merkitsee.
Viha saattaa ilmaista, että rajojamme on ylitetty. Pettymys kertoo siitä, että odotimme jotain muuta. Jotain, mikä ei toteutunut. Tunteet nostattavat pintaan toisia tunteita. Pettymys saattaa hävettää. ”Miten saatoin edes odottaa jotain sellaista! Olinpa tyhmä. Olisihan minun pitänyt ymmärtää”.
Kun piilotamme tunteemme syvälle sisimpäämme, ne eivät katoa. Ne kasvavat ja voimistuvat sisällämme. Ne ovat kuin rantapallo, jota painamme pinnan alle. Jatkuva painaminen väsyttää hauiksen ja pallo pompsahtaa voimalla pintaan. Tunne lävähtää aina välillä tietoisuutemme ja alamme puuhata vimmaisesti kaikenlaista, jotta saisimme painettua sen takaisin alas – pois mielestä. Miten paljon energiaa vapautuukaan, kun kohtaamme kaikki tunteemme! Mielen hauis saa levätä rentona, kun ei tarvitse koko ajan puskea tuskaa pinnan alle.
Tunteet ovat liikkuvaisia luonnoltaan ja jos niiden sallii tulla silloin kun ne ovat tullakseen ne viivähtävät hetken ja jatkavat matkaansa. Ovat välittäneet viestinsä ja voivat mennä menojaan. Eivät jää asumaan meihin.
Joskus tuntuu, että tunne on liikaa emmekä kestä sen kokemista. Silloinkin auttaa, kun tunnistamme tunteen ja sanomme hiljaa mielessämme ”Ahaa, tämä on surua” tai huomaamme, että ”nyt olen todella vihainen”. Aivokuvauksissa on todettu, että tunteen nimeäminen vähentää sen intensiteettiä.
Kun olemme tunnistaneet tunteen, voimme suhtautua itseemme lempeästi. Voimakas epämukava tunne kun tuntuu vaikealta. Voimme kohdella itseämme kuin ystävää, joka kärsisi vastaavan voimakkaan tunteen vallassa. Voimme sanoa itsellemme ”Nyt tuntuu tosi pahalta”. Näin osoitamme itsellemme huomanneemme kärsimyksemme. Sen jälkeen voimme sanoa itsellemme jotakin lempeää – esimerkiksi muistuttaa itseämme, että ”tämäkin menee ohi”.
Tunteiden kohtaaminen puhdistaa ja parantaa. Se, ettemme kiellä tai tuomitse tunteitamme, vahvistaa meitä ja on lempeintä mitä voimme itsellemme tehdä.
Lempeys on maailman vahvimpia voimia. Se voi muuttaa kaiken. Kaiken.
