Muutin vastikään avoliittoon, vanhaan puutaloon uudelle paikkakunnalle. Jo paikkakuntaan liittyi odotuksia, kuten asuntoon ja siihen avoliittoonkin. Siihen, millaista olisi asua pienessä kaupungissa tai ikivanhassa hirsitalossa. Miten asiat soljuisivat perusarjessa – vaikka niinkin arkisissa asioissa kuin aamuaskareissa tai tiskien laitossa. Odottaisinko, että toinen tekisi asioita tietyllä tavalla? Odottaisinko, että hän tekisi asioita samalla tavalla kuin minä?
Kun toisen ihmisen odottaa käyttäytyvän tietyllä tavalla, odotus muuttuu monesti pettymykseksi ja ihminen astuu pettymyksen myötä kärsimyskuoppaan. Elämässä kaiken kärsimyksen voi itse asiassa ajatella johtuvan odotuksista ja pettymyksestä, joka seuraa siitä kun odotukset eivät toteudukaan.
Miten monesti asiat toteutuvat täsmälleen sellaisina kuin niiden on etukäteen odottanut? Melko harvoin. Ja kun asiat eivät toteudu odotetusti, ihminen pettyy. Ei siksi, että lopputulos olisi suuressa kuvassa väärä tai jotenkin huono, vaan siksi, että sen on odottanut olevan toisenlainen.
Uuden ravintolan ruokalista saattaa kerryttää pöytävarausta odotellessa valtavia odotuksia. Viikonlopun juhliin kohdistuu niin ikään odotuksia. Myös siihen, että kumppani olisi ehtinyt kotona siivota tai käydä edes ruokakaupassa, liittyy monesti odotusarvo. Loman suhteen odotukset ovat usein niin korkealla, että loman on miltei mahdoton sujua ilman pettymyksen tunteita. Ja pettymys taas johtaa sisäiseen kärsimykseen.
Odotus-pettymys-kärsimys-kuvio saattaa toistua pieninä kuvioina monta kertaa päivässä. Jos elämän rakentaa odotusten kivijalalle, vaarana on jatkuva pettymyksen ilmapiiri. Vasta kun odotuksista päästää irti, asiat on helpompi ottaa vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Ei ole epäonnistumisia tai onnistumisia, on vain toteutunut tilanne.
Toki asioita voi ja pitääkin toivoa. Ja kun toive sitten toteutuu, se on ihana ja iloinen yllätys, ei pelkästään itsestäänselvyys. Opettamalla mielen päästämään irti odotuksista, on helpompi olla onnellinen.
Aika on juuri nyt erikoinen siinä, ettei kukaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Miten työt jatkuvat tai muuttuvat? Milloin pääsee seuraavan kerran ulkomaille reissuun? Miten sovitut tapaamiset toteutuvat? Miten elämä ja maailma ylipäätänsä muuttuvat? Tässä ajassa on minusta erityisen tärkeää päästää irti odotuksista, sillä todennäköisyys, että odotukset toteutuvat sellaisinaan, on auttamattoman olematon. Kukaan ei tiedä tulevasta.
Silti toivoa voi aina. Itse toivon, että voisin matkustaa pian Intiaan tapaamaan ystäviäni. Toivon, että vapaa-ajan muuttuessa ihmiset lukisivat kirjoja jatkossa entistä enemmän. Toivon, että syksyn pimeinä iltoina voisimme pyytää ystäviä kylään uuteen kotiimme. Toivon isossa kaavassa, että ympärillä vellova kollektiivinen pelko muuttuisi pian luottamukseksi. Toivon kaikkea tätä, mutta odotuksista koetan päästää irti.
P.S. Ja vielä niistä parisuhteista. Kun suhteessa päästää irti omista odotuksistaan, ei riitoja voi tulla, sillä ilman odotuksia toisen käyttäytymisestä, pettymyksiä ei synny.
Kirjoittajan uutuuskirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin löytyy lohdullisia tarinoita ja ajatuksia elämän haastaviin tilanteisiin sekä uusiin alkuihin.
