Huomasitko, kuinka kauniina kasvien ja puiden silmut puhkesivat auki keväällä? Kuinka vaaleanvihreät lehdet kehittyivät pyhässä auringon valossa, yhteistyössä oman ympäristönsä kanssa. Kaikessa rauhassa kasvit, puut ja pensaat olivat tehneet mittavan pohjatyön, puhjetakseen ensiksi lehtien silmuiksi, kukkanuppuihin, jotka nyt kukkivat nyt täydellä voimalla.
En voi lakata ihmettelemästä tätä jokavuotista fanfaaria, uuden alkua. Minulle kevät on aina vuoden kohokohta, sillä silloin luonto herää aina eloon, talven levon jälkeen. Painotan juurikin tätä aina-elementtiä tässä kohtaa, sillä tämä luonnon lupaus on minulle elintärkeä lupaus, joka pitää. Joka vuosi.
Tästä olen itsekin ottanut mallia viime vuodet, hyvällä menestyksellä. Olen tehnyt niin paljon vähemmän, rauhallisemmin ja samalla tunnen että olen tehnyt, tai kokenut eli elänyt enemmän. Tuntuu ihanalta. Uuden alku!
Suorittavasta elämästä merkitykselliseen elämään
Luotettavasti Äiti Maa hyrisee kiitollisena tai ainakin huojentuneena viime kuukausien johdosta eli maailman ylikulutukseen perustuvaan hulabaloon pysähtymisestä. Koen tämän sisälläni, syvällä sielussani sillä olen viettänyt niin paljon aikaa luonnossa kuluneen viime kuukauden aikana, että olen jo unohtanut lähes kaiken epäolennaisen ja saanut hengittää, tutkia ja oppia sekä ennen kaikkea syödä ilmaista superfoodia suoraan luonnnosta.
Olen siis onnistuneesti, elänyt ilman suorituskeskeistä tarvetta saada aikaiseksi enempää kuin mitä mukavasti elämästä nauttien on mahdollista saada aikaan, luonnollisessa tahdissa. Sulassa sovussa ympäristöni kanssa.
Kun elämä antaa enemmän kuin pystyn sietämään, annan itse enemmän
Tällaisen oivalluksen tein ja sisäistin kuluneen kuukauden aikana. Meikäläisen on helppo toteuttaa tämä, sillä entisessä elämässäni, menestyshaukkana liidellessäni en paljoakaan muistanut antaa, ainakaan tietääkseni. Olin valmis kyllä ottamaan, sillä halusin menestyä. Nyt menestyminen merkitsee minulle jakamista, auttamista, ymmärtämistä, yhdessä iloitsemista, kiitollisena nukkumaan menemistä ja autuaana heräämistä.
Kesän puuhat
Kesä- ja heinäkuu kuluvat tiiviisti luonnossa tutkimusretkeläisenä seikkaillen ja keittiössä villikasveja säilöen. Nyt, jos koskaan, villikasvien säilöntä on tarpeen toteuttaa. Jopa niin intensiivisesti että alan miettiä, onkohan näitä nyt liikaa.
Silloin tietää säilövänsä juuri oikean määrän aarteita niin, että ne riittävät myös pimeän syksyn, kylmän ja pitkän talven yli, aina ensi kevääseen saakka. Näillä säilötyillä kasveilla saamme sitten luontoyhteyden avattua ja kasvien informaation (fytokemikaalit) sekä ravinteet oman kehon ja mielen ravinnoksi.
Edellisvuoden klousaus, uuden spiraalin kierteen alku
Nyt kun elämänspiraalin uusi kierros on alkanut, keväästä kesän kautta etenevin, on helppo huomata että viime vuosi oli erittäin raskas, vaativa ja opettavainen.
Opin muun muassa perheen tärkeyden, oman roolini ainutlaatuisuuden eli aviomiehen auvon juuri oman puolisoni kanssa sekä molempien lastemme Isänä. Opin myös että mikäli syön terveellisesti, liikun säännöllisesti ja nukun tarpeeksi, mieleni ja kehoni säilyy parhaiten tasapainossa. Opin myös entistä enemmän kohtuutta, kaikessa. Sekä armollisutta, myös itseäni kohtaan.
Kuluneesta keväästä alkoi meikäläisen uusi kierros, innolla ja kiitollisena eteenpäin, tulevan vuoden haasteista jo innostuen, päivä kerrallaan.
