Autan pitkittyneistä kivuista oireilevia työni kautta, ja samalla olen myös pitkittyneiden kipujen kokemusasiantuntija. Omassa historiassani kipu esitti isompaa tai pienempää roolia elämässäni 12-vuotiaasta lähtien, jolloin aloin oireilla jatkuvilla päänsäryillä ja migreenillä.
Sittemmin olen kokenut haasteita alaselkäni kanssa. Minulla todettiin ”instabiili” lanneranka, johon yhdistyi sekä iskiastyyppisiä säteilyoireita että akuutteja noidannuoliepisodeja vähintään 4-5 kertaa vuodessa. Lisäksi jouduin lopettaa aktiivisen lentopallon pelaamisen 23-vuotiaana loukattuani polveni, joka oli jo aiemminkin oireillut.
Ja näiden lisäksi toki olen oireillut ja oireilen silloin tällöin edelleenkin niska-hartiajännityksillä, lievillä stressipäänsäryillä sekä ajoittaisilla rintarankaoireilla, jotka itse tulkitsen hengityksen epätasapainosta johtuviksi – ja sitä kautta tietenkin stressiperäisiksi; miksi muuten oireilisin hengittämällä jännittyneesti?
Kuten huomaat, myös me auttajat oireilemme ainakin aika ajoin, mekin olemme vain ihmisiä ja koemme vähintään ajoittaista stressiä 🙂
Itselleni merkittävin ja oivalluttavin tekijä oireiden haltuunottoon on ollut kehomieliyhteyden sekä omien ajatusten, asenteiden ja uskomusten tiedostaminen. Olen opiskellut laidasta laitaan erilaisia kehomielimenetelmiä, osittain tavoitteena oppia työkaluja asiakastyöhön, mutta ihan yhtä tärkeänä tavoitteena on ollut ymmärtää itseäni ja oireitani paremmin. Kannustan asiakkaitani tähän kokonaisvaltaiseen elämäntilanteensa ja oireittensa kohtaamiseen. Ajattelen, etten oikein voi opettaa näitä asioita työssäni, ellen itsekin ole käynyt tätä samaa kokemuksellisen oppimisen ja oivalluksen polkua läpi <3
Kirjoitin Elämää voi aina parantaa -kirjani sekä omien että asiakaskokemusteni pohjalta. Yksi tärkeimpiä vuosien varrella esille tulleita oivalluksia on ollut se, että elämään ja elämiseen voi aina suuntautua – edes pienesti – vaikka tilanne esimerkiksi kipujen vuoksi olisi kuinka hankala tahansa.
Jos et mitään muuta voi, voit aina hengittää. Hengitys on elämän virtaamista sisälläsi. Sisään – ulos. Syntymä – kuolema. Avautuminen – sulkeutuminen. Hengitys on elämä.
On luonnollista, että jäämme kivun kanssa herkästi kiinni jumia lisäävään sykliin: kipu – pelko/uhka – jännitys – välttely – toivottomat ja keinottomat ajatukset – lisääntyvä kipu. Usko tai älä – minullekin erittäin tuttu sykli ja selvitymismalli erityisesti alaselkäkipujen kanssa! Jos tiedostat ajautuvasi kipujen kanssa tähän malliin, on tärkeää aluksi ymmärtää, että ei kannata alkaa soimaamaan itseään siitä, vaan ennemmin suhtautua tilanteeseen ja itseensä myötätunnolla. Vaikka näin olisi, olet silti tehnyt joka hetki parhaasi niillä voimavaroilla, joita sinulla on ollut käytettävissäsi.
Rohkaisen sinua silti kokeilemaan fokuksen siirtoa elämään ja tämän hetken, jossa elän, tiedostamiseen. Keskitynkö vain ajattelemaan sitä, millä kivun saisi pois? Vai voisinko siirtää huomioni siihen, mikä auttaisi minua sitoutumaan elämiseen niin, että voin hengittää vapaammin, elää luottavaisemmin? Tuntea turvaa kehossani, kivusta huolimatta?
Ajattelenko: ”Kun vain saisin kipuni pois, voisin taas alkaa elää!” Mieti tätä ajatusta ja sen mukana tuomia tunteita sekä kehotuntemuksia hetken. Tuoko se sinulle rauhaa, toivoa, helppoutta, luottamusta itseen ja kehoon?
Mitä jos ajatus kääntyisi näin: ”Vaikka minulla on kipuja, haluan sitoutua elämään joka solullani, tätä hetkeä, tätä päivää. Minulla on vain tämä hetki, jossa voin valita asenteeni. Kipu on osa minua, mutta en ole kipu. Minä olen ihminen, jolla on kipua. Minä olen ihminen, joka on saanut lahjaksi elämän, viisaan kehon, jossa tunteeni toimivat kompassina ja jota opettelen yhä herkemmin ja myötätuntoisemmin kuuntelemaan.”
Tunteet auttavat meitä kuuntelemaan sitä mikä meille on elämässä tärkeää, myös ne negatiivisilta tuntuvat. Esimerkiksi pelko on tunne, joka kertoo siitä mitä haluan elämässä välttää, mitä en halua kokea. Kipuun liittyvä pelko voi toimia sinulle viestinä myös siitä, mikä sinun tulisi kohdata, koska kaiken kivun alla on mitä moninaisempia syyseuraussuhteiden verkkoja, joiden tiedostaminen ja työstäminen auttaa sinua purkamaan kipuvyyhtiä.
Yksi pelon tunteeseen liittyvä opetus on se, etten enää jää siihen kiinni mistä haluan eroon, koska se ei enää palvele minua tästä eteenpäin. On hedelmällisempää suunnata ajatus pelko- ja välttämisjumista siihen, mitä haluan, mitä toivon, mitä sallin. Se juuri on elämään suuntautumista ja sitoutumista. Kun näin tapahtuu, fokus siirtyy pelosta ja toivottomuudesta toivoon, luottamukseen ja hyväksymiseen. Näiden tunteiden voima usein myös helpottaa kipukierrettä.
Mieti lopuksi, mikä minulle olisi pelon vastakohta? Mikä auttaisi minua sitoutumaan elämään? Mikä auttaisi minua tuomaan turvaa tähän hetkeen?
Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Bodysense-blogissani 25.1.2020.
Kuva: Depositphotos
